Kolumnit 2016

6.4.2016 15.24

Rooliemme vankeja

Anu-Rohima Mylläri

Kuuntelen aamuisin radiota valmistellessani aamupalaa. Siellä tutut äänet ovat jutustelleet vuosia, toiset lyhyemmän ajan. Määrittelen juontajat tietynlaisiksi äänen perusteella.

Muodostan mielessäni henkilöille kasvot ja kuvittelen, miltä he saattaisivat näyttää.

Jotkut radioäänet ovat alkaneet tehdä juontoja tai esiintyä myös televisiossa. Usein on käynyt niin, että nähdessäni juontajan oma mielikuvani hänestä on rapistunut täysin.


Olin mielessäni luonut hänelle valmiin roolin ja asetin ihmisen tietynlaiseen asemaan sekä tehtävään.


Näin voi käydä poliitikolle, joka poliittisen uran jälkeen siirtyy asiantuntijatehtävään tai tavalliselle rivikansalaiselle, jonka olen nähnyt tekemässä jotain ihan muuta kymmenen vuotta sitten. Yllätyn. Uskominen heidän kykyynsä osata tai tehdä muuta haastaa minut.


Meillä on monia rooleja. Monet niistä meille antaa ympäristö, toiset valitsemme itse. Voimme olla äitejä, isiä, siskoja, veljiä, ystäviä, taloyhtiön hallituksen puheenjohtajia, tamperelaisia, naapureita… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.


Toisinaan roolit vangitsevat. On vaikeaa tulla nähdyksi toisenlaisena. Koska maahanmuuttaja lakkaa olemasta maahanmuuttaja, jos ainoastaan ihonväri määrittää heidät tietynlaisiksi? Ei koskaan.


On tärkeää miettiä, millaista puhetta me tuotamme. Samoin kannattaa tiedostaa, millä tavalla me toisemme ja itsemme näemme. 


Osaisimmeko kohdata kurdinaapurit muina kuin maahanmuuttajina? Näkisimmekö pyörätuolissa istuvan ihmisen taitavana asiantuntijana purjelennossa? Voisiko pappi olla vuorikiipeilijä eikä vain henkilö, joka osaa pitää messun? Onko menestyvä yritysjohtaja todellisuudessa myös viisihenkisen perheen yksinhuoltaja?

 

Yksi parhaista lukemistani aforismeista menee näin: Ainoa henkilö, joka käyttäytyy järkevästi, on räätälini. Hän ottaa minun mittani joka kerta uudelleen kun tapaamme. Kaikki muut käyttävät minusta vanhoja mittojani ja kuvittelevat, että minä yhä sovin niihin.” (George Bernard Shaw)

 

Elämässä usein mittaamme toisiamme. Yritämme saada toisemme mahtumaan mittoihin, jotka olemme joskus luoneet, mutta jotka ovat ajan saatossa muuttuneet.

Näin saatamme kuitenkin rajoittaa itseämme ja huomaamattamme myös toisiamme.

Kannattaa muistaa, että kaikki muuttuvat, ja meistä kaikista on moneksi.

 

Kirjoittaja on monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä ja maailmankansalainen, joka on kotoisin Bangladeshistä.

 


 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja