Kolumnit 2015

5.8.2015 12.00

Ärsyttävät sanat

Heikki Syrjämäki

Mitkä sanat toisen puheessa sinua ärsyttävät? Kun meillä palkitaan turhin tavara vuoden turhake -nimellä, voisi olla kiinnostavaa valita sanojen joukosta vuoden ärsyke.

Joku ei kestä merkityksettömiä lisäsanoja. Tiedäthän: ”niinku”, ”tota”, ”tiäksää”. Toisella on kestämistä kielenvastaisissa lainasanoissa: ”siellä oli about kymmenen ihmistä”, ”se on sellainen win–win -tilanne”.


Usein ihmetellään uudissanoja, joita tulee ja menee. Näitä muotisanoja ovat esimerkiksi tahtotila, asiakaslähtöisyys, toimintaympäristö ja työskentelyote.


Kirosanat ovat muuttuneet monien puheessa voimasanoista välimerkeiksi, eikä niitä käytetä vain silloin kun vasara osuu omaan peukaloon vaan tavallisessa puheessa lisäkkeinä ilman merkitystä. Se on ärsyttävää, jos mikä. Samalla se on myös hyvin paljastavaa; kuunnellessa voi havainnoida toisen sydämen sivistystä.


Tällä hetkellä minua ärsyttää eniten sana palvelumaksu. Mikä ihme on palvelumaksu? Jos ostan esimerkiksi teatterilipun tai käytän pankkini palveluja, minulle voidaan lätkäistä palvelumaksu.


Siinähän sitten maksan ja ihmettelen, mistä minä nyt maksan. Sainko jotain erityistä palvelua? Miten olisi toimittu toisin, jos olisin asioinut ilman palvelumaksua? Eikö minulle olisi sanottu päivää tai hymyilty? Enkö saisi ilman palvelumaksua sitä varsinaista tuotetta, josta maksoin? Voinko tilata itselleni pienemmällä palvelumaksulla vähän huonompaa palvelua tai isommalla rahalla oikein ylitsevuotavan hyvää palvelua?


Toivottavasti joku uskaltaa olla rehellinen, eikä laita laskuun palvelumaksu-sanaa vaan kirjoittaa siihen kohtaan: ”tämän verran haluamme vielä sinulta rahaa”. En minä sitä iloisena maksaisi, mutta olisi se ainakin rehellistä.


Kiinnostava juttu tuo palvelu. Ennen oli palvelijoita ja palveltavia. Silloin palvelu-sana korosti luokkaeroja ja ihmisten eriarvoisuutta. Siitä maailmasta siirryttiin asiakaspalvelun aikaan, kunnes keksittiin itsepalvelu. Kummallinen sana on muuten sekin!


Palvelusten tekeminen toiselle mittaa ihmisen luonnetta. Joku kykenee siihen helposti, toiselle se tuntuu olevan mahdotonta. Ihmisenä olemiseen pitäisi kuulua vastavuoroinen palvelusten tekeminen toisillemme. Toinen toistemme työpaikoilla olemme vuorotellen palveltavina ja palvelusten antajina.


Vastavuoroinen naapuri- tai ystäväapu tekee elämästä rikkaampaa ja helpompaa. Lapset ja vanhemmat tekevät toisilleen monenlaisia palveluksia. Puolisot, jotka kykenevät tekemään vuorottain toisilleen palveluksia, rakentavat pienillä asioilla yhteistä onnellisuutta ja hyvää elämää.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja