Kolumnit 2015

1.4.2015 14.49

Kirkollinen aprillipila

Heikki Syrjämäki

Tämä lehti ilmestyy aprillipäivänä. Ihan oikeasti.

 

Aprillipäivän perinteet ovat vanhat. Sen juuret vievät Rooman valtakuntaan ja toisaalta muinaiseen Intiaan. Yleinen kansanhuvi siitä kehittyi 1500-luvulla Ranskassa.


Suomeen tämä huvittelun muoto levisi viimeistään 1700-luvulla. Kalat kuuluvat aprillaukseen. Aprillattu on ranskaksi poisson d’Avril, ruotsiksi toivotetaan: april, april, din dumma sill ja suomeksi pilan kohteelle suositellaan silliä ja kuravettä.

 

Erityisesti lehdistö on viime vuosina kunnostautunut aprillijuttujen keksijänä, vähemmän kuitenkin kirkollinen lehdistö. Eikö se sovi vakavamieliseksi koetulle kirkolliselle medialle? Tai mistä sen tietää; voihan tässä lehdessä ollakin jokin aprillijuttu…

 

Silta-lehti ei ole aivan unohtanut huumoria, julkaistaanhan siinä pilakuvia. Viime lehdessä ollut kuva oli joidenkin mielestä turhalle vakavuudelle naurava, toisten mielestä Raamattua halventava.


Molemmat mielipiteet olen kuullut ja saatan ymmärtää niiden esittäjiä. Miten voisimme ymmärtää ja kunnioittaa toistemme kokemuksia ja huumorintajun erilaisuutta? Helppoa on pyytää toista ymmärtämään ja kunnioittamaan minua. Toisinpäin se on hankalampaa.

 

Maailman ehkä kuuluisin aprillipila on spagetin sadonkorjuu. Vuonna 1957 brittiläinen yleisradioyhtiö BBC kertoi, että lauhan talven vuoksi sveitsiläisille maanviljelijöille syntyi poikkeuksellisen suuri spagettisato. Kuvissa näytettiin, miten sveitsiläiset korjasivat spagettia puista. Monet kyselivät yhtiöstä, miten he voisivat kasvattaa oman spagettipuunsa.

 

Millainen on hyvä aprillipila? Toiset on saatava uskomaan jotain älytöntä ja mahdotonta. Mutta tämä ei riitä; onnistuneessa aprillipilassa höynäytettykin voi nauraa tuntematta itseään tyhmäksi. Sama sääntö pätee huumoriin yleisestikin. Hyvä huumori ei nolaa ketään.

 

On kiusallista kuulla toista alas painavaa vitsinvääntämistä. Seurauksena voivat olla kylmät naurut tai muiden vaivaantuneisuus. Jos ei muunlaista huumoria osaa, voi olla parempi olla tosikko. Hyvä huumori lähentää, luo yhteenkuuluvuutta ja lämpöä ihmisten välille. Hyvälle aprillipilalle olisi voitava jälkeenpäin yhdessä nauraa.

 

Hyvän huumorin taitajien seurassa on mukavaa. Heistä parhaiden seurassa voi nauraa tai hymyillä hiljaisesti ilman kenenkään nolaamisen pelkoa. Huumori voi perustua sanavalmiuteen, tilanteiden tajuamiseen tai hauskojen tarinoiden kertomiseen. Oleellista on rento yhdessäolo. Kuraveden juontiin kehotetulle ei kovin helposti tule tällaista tunnetta.

 

Mikä sitten on se kirkollinen aprillipila? No, se on hyvä otsikko, joka voi saada lukemaan tämän kolumnin.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja