Tansaniassa usko on elämän asia

Afrikkalaiset ovat uskonnollista väkeä. Sen saattaa helposti huomata esimerkiksi Tansaniassa, johon Suomen Lähetysseura ja ulkoministeriö järjestivät keväällä työmatkan toimittajille ja viestijöille.

Kyseessä ei ole vain yksi osa elämää, vaan usko on läsnä kaikessa toiminnassa: tanssissa, ruokailussa, illassa ja aamussa. Ei siis ihme, että Tansaniaan ovat juurtuneet monet kristinuskonkin suuntaukset.

Huteran kirkon katto on luhistunut, joten jumalanpalvelus- ja kastetilaisuus Imalangen kappeliseurakunnassa Mwanzan hiippakunnassa pidetään ulkona.

Yhteisin voimin pystyyn pistetyssä kirkossa ei välttämättä ole ikkunoita, maalattia on muhkurainen ja käymäläkuoppa pellon perällä, mutta laulu raikuu, eväspuuro kypsyy nuotiolla, papit torkkuvat vuorotellen neljä tuntia kestävän jumalanpalveluksen aikana ja kolmannella kolehtikierroksella kassiin ilmestynyt kana huutokaupataan seurakunnan hyväksi.

Mwanangwan seurakunnan savitiilistä rakennetussa kirkossa ei ole ikkunoita.

Uskon lisäksi Tansaniassa aistii myös ihmisten yhteyden. Ei sen niin väliä, jos kuorossa kaikki sanat eivät satukaan kohdalleen: pääasia on mukanaolo.

Tanssi ja laulu ovat olennainen osa tansanialaista jumalanpalvelusta. Tällä kertaa kyseessä on myös kuorojen kokoontuminen.

Uskonnot ovat myös sekoittuneita. Kristittykin saattaa käydä perinteisen parantajan luona hakemassa apua vaivaansa.

− Me olemme uskon kansa, ja se tekee meidät haavoittuvaksi ja helposti manipuloitavaksi. Hyvät puhujat osaavat käyttää tätä hyväksi, Tansanian evankelisluterilaisen kirkon apulaispääsihteeri Lazaro M. Rohho kuitenkin huomauttaa.

Nopeasti kasvava väestö etsii kiinnekohtia, joita uskonryhmät tarjoavat.

Tansania on jakautunut paitsi resursseiltaan myös väestöltään: maassa on yli 120 heimoa. Konfliktit eivät ole olleet uskontoryhmien välisiä.

− Yksi suurimpia menestystarinoita on eri ryhmien rauhanomainen rinnakkainelo, Rohho huomauttaa.

Turvattomuutta ja köyhyyttä

Pinnan alla on kuitenkin kuplinut, sillä eriarvoisuuden huomaa helposti, ja osa väestöstä elää köyhyydessä. Vaalien aikoihin politiikan puhumista onkin syytä välttää, sillä väärin ajattelevien on toisinaan ollut tapana kadota.

Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala on kertonut järjestön toiminnan jatkuvan levottomuuksista huolimatta suhteellisen normaalisti. Työntekijöiden on kuitenkin ollut varottava sanomisiaan.

Ngyekun yläkoulun tyttöoppilaat toivovat turvaa koulutielle.

Tähänkin asti Tansaniassa on ollut turvatonta etenkin nuorilla tytöillä: haaveena olisi koulubussi, koska kouluun kävellessä vaarana on joutua raiskatuksi. Näin kertoivat oppilaat Ngyekun yläkoulussa, joka on yksi kyläyhteisön ylläpitämistä opinahjoista.

− Voisiko Lähetysseura auttaa, kysyy Loyce Ndetaulwa Paiiangoyo.

Valtion perustamat koulut tarjoavat asuntoloita ja koulukuljetuksia. Koska ne kuitenkin ovat kaukana maaseutualueista, yhteisöt ovat tehneet hallinnon kanssa sopimuksen perustaa omia kouluja.

− Ne eivät kuitenkaan ole pystyneet täyttämään velvoitteitaan. Osasta koulurakennuksia puuttuu ikkunat, niissä on maalattia ja haisevat seisontavessat. Opettajat tekevät parhaansa, sanoo Merun alueen erityisopetuksesta vastaava valtion virkailija Morice A Misanga. 

Köyhiä kouluja pyrkii tukemaan osallistavaan opetukseen keskittyvä PITA-hanke, jonka kumppaneita Tansanian evankelisluterilaisen kirkon ja Lähetysseuran lisäksi ovat muun muassa Suomen ulkoministeriö ja Jyväskylän yliopisto.

Tansania on Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani. Suomessa on seurattu huolestuneina Tansanian levottomuuksia ja toivottu valon pilkahduksia YK:n ilmastokokouksesta, samalla kun Suomen hallitus on leikannut kehitysyhteistyörahoitusta.

Kirkkorakennukset luhistuvat

Mwanangwan seurakunnan kirkko on ikkunaton mutta pystyssä. Se on rakennettu alueen ihmisten omin voimin, vaikka tukea on saatu jonkin verran valtiolta.

Sen sijaan Imalangen kappeliseurakunnan kirkko on luhistunut jo toistamiseen. Musiikkivälineitä ei ole, eikä evankelista Petro James saa palkkaa. Alueella on yli 3000 lasta, mutta ei koulua.

Pastorin vierailujen välillä saattaa kulua vuosia, siksi kastettavia voi olla kymmeniä, pikkuvauvoista aikuisiin. Tällä kertaa kastettiin 87 ihmistä, joista lapsia oli 68.

− Tälle alueelle hiippakunnassa ei ole varaa rakentaa uutta kirkkoa. Komitea tutkii, minkä verran rahaa on saatavilla. Se ei riitä kirkon rakentamiseen, mutta sillä päästään johonkin, kertoo lääninrovasti Daniel Kaijunga.

Virkailijat tarkastelevat alas rysähtänyttä kattoa.

Työntekijöillä ei myöskään ole kunnon asuntoja, ja kaivon saaminen auttaisi paljon.

− Lähetysseura tekee tämän hiippakunnan kanssa yhteistyötä, koska suhteellisen nuorella alueella on mahdollisuus tehdä tavoittavaa työtä. Erityisesti naisten asema on todella heikko, toteaa alueellisen hankehallinnon asiantuntija Janne Juhaninmäki Lähetysseurasta.

Teksti ja kuvat: Asta Kettunen

Musiikki ja identiteetit: Tansania

Elettyä uskonnollisuutta

Suomen Lähetysseura Tansaniassa

Ulkoministeriö: kehitysyhteistyö Tansaniassa

Palaa otsikoihin