rss Silta-lehden artikkelit

5.12.2018 10.30

Suomalaiset luottavat kirkon tukeen

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon odotetaan tukevan lapsia ja nuoria sekä vanhuksia ja avuntarvitsijoita.

800x533 Kaleva_pk_Riikka
Suomalaisten mielestä seurakuntien tulisi keskittyä toiminnassaan erityisesti nuoriin ja lapsiin, vanhuksiin ja avuntarvitsijoihin. Sauli Koskinen ja Saana Hamari kävivät seurakunnan iltapäiväkerhoa Atalan seurakuntakodissa Saara Tulimaan ohjauksessa.





Kirkon tutkimuskeskuksen suurten kaupunkiseurakuntien alueella tekemässä kyselyssä kävi ilmi, että kaupunkilaiset ovat eri puolilla Suomea erittäin yhtenäisiä suhteessaan seurakuntaansa ja odotuksissaan sitä kohtaan.

Kaupunkilaisten mielikuvat seurakunnasta ovat yleisesti läpi Suomen myönteiset. Yli puolet (55 prosenttia) vastaajista ilmoitti mielikuvansa myönteiseksi ja 41 prosenttia neutraaliksi.

Myönteisimmin seurakuntiin suhtautuvat nuoret sekä yli 55-vuotiaat. Kaikkein kirkkokriittisimpiä ovat puolestaan 25–34-vuotiaat.

Seurakunnat koetaan luotettaviksi, mutta rutiininomaisiksi toimijoiksi.

– Kirkko näyttäytyy suurena instituutiona, jota vaivaavat laitosten vaivat: etäisyys ja persoonattomuus. Erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa ei tunneta seurakunnan työntekijöitä tai seurakunnassa käyviä, kirkko saattaa olla kasvoton. Tämä haastaa kirkkoa löytämään uusia tapoja olla läsnä ihmisten elämässä, tulkitsee Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki.

Keskiössä lapset, nuoret, vanhukset ja auttaminen

Vastaajien mielestä seurakuntien tulisi keskittyä toiminnassaan erityisesti nuoriin ja lapsiin, vanhuksiin ja avuntarvitsijoihin. Vasta näiden jälkeen vastaajat kaipaavat tukea perheille, ja hengellistä elämää. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan kyselyn tulokset vastaavat hyvin muita, aiempia tutkimuksia.

– Suomalaiset pitävät tärkeänä, että kirkko on turvaverkostossa mukana antamassa tukea erilaisissa elämän kriiseissä. Kirkkoon luotetaan ja siihen osataan tukeutua kriiseissä, vaikka kirkon toimintaan ei välttämättä kovin paljon osallistuttaisikaan. Kirkon myös toivotaan puolustavan niitä, jotka ovat joutuneet marginaaliin, Hanna Salomäki kuvaa.

– Suomalaiset myös arvostavat sitä työtä, jota kirkko tekee lasten ja nuorten parissa. Kirkko nähdään tärkeänä arvokasvattajana ja sukupolvien välisen tradition siirron tukijana.

Seurakunnan luottamuselimissä ratkotaan niitä kysymyksiä, jotka kaikkein eniten vaikuttavat kirkon jäsenten arkeen, kuten mihin toimintamuotoihin satsataan ja mistä säästetään.

Messukylän seurakuntakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkovaltuustossa vaikuttava Riitta Niemistö kertoo seurakuntansa painopisteiden olevan oikeassa paikassa:

– Messukylän seurakunnassa on kuluvalla kaudella satsattu toimintaan, ja välttämättömiä säästöjä on haettu tiloista. Uusia työntekijöitä on palkattu lapsi- ja nuorisotyöhön eläköityvien työntekijöiden tilalle.

– Erityisen ylpeä olen kuitenkin seurakunnan tiloissa toimivista kahdeksasta elinvoimaisesta partiolippukunnasta. Niissä tehdään todella arvokasta lapsi- ja nuorisotyötä. Partiossa hyvinkin erilaisista taustoista tulevat, eri-ikäiset lapset, nuoret ja aikuiset toimivat yhdessä, Niemistö iloitsee.

 Henkilökohtainen merkitys tärkeä

Tärkeäksi tekijäksi monille vastaajille nousi se, että kirkko tukee ihmistä elämään kristittynä omalla tavallaan.

– Henkilökohtaisen merkityksen löytäminen on hyvin yleinen trendi nykyisessä uskonnollisuudessa. Siinä missä ennen esimerkiksi kirkon jäsenyyden motiiviksi riittivät tapa ja perinne, nykyään erityisesti nuori sukupolvi arvioi jäsenyyttä omien kokemustensa kautta. Kirkon tulee olla tarpeellinen ja merkityksellinen omassa elämässä, jotta siihen halutaan kuulua, Hanna Salomäki sanoo.

Vastaavasti myös kristittynä olemista halutaan peilata omien elämänkysymysten, pohdintojen ja elämäntilanteen kautta. Kirkolta toivotaan näissä prosesseissa keskustelukumppanin roolia. Mielikuva isosta instituutiosta ja tarve omien elämänkysymysten pohdintaan eivät usein kohtaa.

Norstat Finland Oy haastatteli Kirkon tutkimuskeskuksen toimeksiannosta kaikkiaan 6500 kaupunkilaista seurakuntamielikuvista ja -odotuksista. Haastattelut tehtiin elo–lokakuussa 12 suuressa kaupunkiseurakunnassa: Helsingissä, Oulussa, Tampereella, Turussa, Vantaalla, Jyväskylässä, Kuopiossa, Porissa, Seinäjoella, Hämeenlinnassa, Rovaniemellä sekä Salossa.

Teksti: Eva Wäljas
Kuva: Janne Ruotsalainen 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja