Hengen leipää

9.1.2019 11.10

Messu antaa uuden alun

Sari Peltomäki

Muutettuani takaisin Suomeen löysin uudelleen kirkon suomenkieliset messut. Niistä on tullut entistä tärkeämpi osa elämäni voimavaroja.

Saan viikoittain tuoda kaikki väärät valintani, välinpitämättömyyteni, lähimmäisen ohi kävelyni, ymmärtämättömyyteni, itsekkyyteni ja tuomitsevaisuuteni rakastavan Isän eteen. Saan taas uuden alun ja mahdollisuuden.

Iloisena tästä vapautuksesta laulan sydämen kyllyydestä kiitosvirren seisten muiden seurakuntalaisten kanssa. Ihmeellinen Vapahtaja meillä! Antaa anteeksi ja unohtaa, siihen ei ihminen pysty.

Odotan myös, mitä sunnuntain Raamatun teksteillä on minulle sanottavaa, juuri tässä hetkessä ja elämäntilanteessa, näissä taakoissa, huolissa ja murheissa.

Kuulenko lohdutuksen, viisauden tai toivon sanoja vai onko Jumala tänään hiljaa? Tai voisinko saada lohdutuksen sanoja jollekin hädässä olevalle lähimmäiselle?

Laulan niitä virsiä, joita osaan tai kuuntelen kiinnostuneena tuntematonta virttä. Joskus jokin virsi koskettaa niin, etten pysty laulamaan liikutukseltani.

Odotan, mitä pappi ammentaa päivän evankeliumitekstistä. Mitä mahdollisia yhteiskunnallisia yhtymäkohtia hän löytää 2000 vuotta vanhojen kirjoitusten ja nykyisen elämänmenon välillä? Mikä häntä on koskettanut päivän tekstissä? Usein ihmettelen, miten tuttu evankeliumin kohta kuulostaa erilaiselta ja avaa taas uusia näkökulmia elämään, ihmiseen ja Jumalaan. 

Olen huomannut, että esirukouspyyntöjen määrä on lisääntynyt. Jo se voi lohduttaa pyynnön jättänyttä, että yhdessä kannamme hänen asioitaan Hyvän Jumalan puoleen. Edes hetken jaettu taakka voi tuntua kevyemmältä kuin yksin kantaen.

On puhuttelevaa, että seurakunta huutaa yhdessä yksittäisten ihmisten, kotikaupungin, kotimaan ja koko maailman hätää Jumalan puoleen odottaen, luottaen ja toivoen Rakkauden vastaavan. Joskus jokin rukous jää pidemmäksikin aikaa sydämen muistettavaksi. Välillä meitä rohkaistaan jatkamaan rukoilemista, kun joku kiittää Jumalaa saamastaan avusta ja vastauksesta.

Sitten koittaa se, minkä vuoksi ainakin on kannattanut istua messussa: Pyhä ateria, ehtoollinen. Tässä olen näiden kipujen, ahdistusten, pyyntöjen, huolien, kiitollisuudenkin aiheiden kanssa. Jeesus, Sinä tiedät, mitä tänään tarvitsen. Jätän itseni sinun hoitoosi. Lähemmäksi Jumalaa en voi päästä tässä maailmassa. Kiitos, että ravitsit taas.

Lopuksi meitä vahvistetaan vielä Herran siunauksella, lähetetään matkaan Jumalan siunaamina ja varjelemina.

Tervetuloa kirkkoon ja messuun!

Sari Peltomäki

Kirjoittaja on hammaslääkäri ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, joka kuuluu Aleksanterin lähikirkkoon.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi