Kolumnit 2017

1.2.2017 13.31

Jumalallista kipinää leiskumaan

Arto O. Salonen

Jumalallinen kipinä rikastaa elämän. Sen rakennusainetta on toivo. Toivo syntyy siitä, että tulevaisuus on houkuttelevasti kiehtova. Toiveikkuutta vähentää se, että hyvän elämän vaihtoehtoja ei ole.

jumalallinen-kipinä_200
Piirros: Taavi Salonen
Yksipuolinen vaurauden jatkuvaan lisäämiseen keskittyminen köyhentää elämän merkityssisällöt. Näköala ainutkertaiseen elämään kaventuu. Huomio kiinnittyy liiaksi siihen, mitä puuttuu, eikä siihen, mitä jo on. Jos sopivasti on vähän enemmän, on edessä umpikuja.

Umpikuja on sitä, että mikään ei riitä. Ennen näkemättömästä vauraudesta huolimatta vaivaa puute. Rahamme eivät riitä, vaikka koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa emme ole olleet näin vauraita. Käsityksemme hyvästä elämästä on ohut ja kapea.

Olemme sokeutuneet tunnistamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Elämästä on tullut pelkistetty suoritus, jota tehostetaan päivä päivältä. Juostaan taas tänä vuonna kovempaa kuin viime vuonna. Suoritetaan enemmän ja nopeammin.

Mutta vauhti on pahasta, jos kulkusuunta on väärä. Kova vauhti kapeuttaa näkökenttää ja sokeuttaa. Väärä suunta on sitä, että riisumme tulevat sukupolvet elämän mahdollisuuksista.

Pitäisi kysyä isompia kysymyksiä ja rohkeammin. Mikä saisi meidät haltioitumaan elämästä ja leiskumaan jumalallista kipinää? Mikä tekisi elämästä elämisen arvoista? Se sama voi antaa tuleville sukupolville syyn olla meistä ylpeitä.

Omaksi itseksi tuleminen on yksi elämän tarkoituksista. Kun olen sinut itseni kanssa, on helpompaa olla sujut toisen kanssa. Kun ympärillä oleva erilaisuus ei pelota, syntyy vuorovaikutusta, joka auttaa tunnistamaan, kuka ja millainen on. Se vuorovaikutus voi tehdä rikkaaksi. Elämän täyttymys on saada kuulua joukkoon, jossa saa tunnustusta omasta arvokkuudestaan omana itsenään.

Oman elämän rikastava liittyminen muuhun olevaiseen tyydyttää ihmismieltä syvästi. Kaiken ykseys on jo totta joka hetki. Hengitämme kaikki samaa ilmaa. Vetemmekin on sitä samaa, jota dinosaurukset joivat.

Jumalallinen kipinä syttyy, kun saattaa itsensä myönteisesti vaikuttavaksi osaksi maailmaa. Objektista tulee subjekti, elämän tekijä. Elämän tekijänä oleminen on sitä, että oma osaaminen palvelee jotain itseä suurempaa, joka ylevöittää mielen. Samalla annetaan merkitys nyt käsillä olevalle ainutkertaiselle hetkelle. Haltioidutaan elämästä.

Elämä on jatkuvaa kannanottoa. Tämän päivän arkiset valinnat rakentavat huomisen. Suuri joki syntyy metsään satavista pienistä pisaroista. Se pieni pisara on aarre, kun se lyö jumalallista kipinää ja sytyttää elämänpalon. Merkitys omalle olemassaololle syntyy arvokkaassa suhteessa ympäröivään todellisuuteen – muihin ihmisiin ja luontoon.


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi