rss Silta-lehden artikkelit

6.9.2017 15.42

Terva suojaa sään vaihteluilta

Messukylän ja Teiskon perinteiset kirkot saivat kesällä paanuilleen tuoretta tervaa. Kirkon kattojen lisäksi käsiteltiin Messukylän seinän hirsikerta ja Teiskossa torni sekä pihapiirin ”luukarmi” eli vanhan ajan ruumishuone 1800-luvulta.


MTerva2
Petru Nicolaescu tervasi Messukylän kirkon kattoa. Kuva: Hannu Jukola


Teiskossa mustaa kultaa tarvittiin yli 400 litraa, sillä käsiteltävää alaa oli noin 800 neliömetriä.

Teiskon paanut on veistänyt 1950- ja 60-lukujen vaihteessa Väinö Jokinen Jutilan kylästä, kertoo seurakuntapuutarhuri Matti Jokinen.

Tervatut paanut ovat olleet käytössä vuosisatojen ajan. Kestävyytensä vuoksi paanukattojen elinikä voi olla satoja vuosia. Vanhimmat säilyneet paanukatot on tehty 1100-luvulla Ruotsissa ja Norjassa.

1960-luvulla paanuja käsiteltiin kreoliitilla.

– Sen takia tervan imeminen on heikkoa, mainitsee Uudenkaarlepyyn Paanukaton yrittäjä Tom Nylund.

Teiskon nykyinen kirkko on 1780-luvulta; paanukaton se sai 1855. Joitain paanuja on matkan varrella vaihdettu, mutta ihmeen hyvin katto on kestänyt.

– Käsityöläismestari Matti Åkerblomin suunnitelma Teiskon kirkoksi hylättiin Tukholmassa, ja tapulista tuli takaisin erityylinen piirustus, mutta Åkerblom piti päänsä. Vastaan tultiin kirkon katossa, niinpä siinä on matalampi katto kuin kansanrakentajat olisivat tehneet, suntio kertoilee historiasta.

Aluskatteena paanukatossa käytetään tuohta. Terva Tampereelle tuli Saarijärveltä Topi Hakkaraiselta.

– Täällä on 200 litran tynnyri, riittääkö se, Nylund pohti Messukylään siirryttyään.

Siellä paanukattoa on kuitenkin 670 neliöä, ja tervaa kuluu puolisen litraa neliömetrille, joten siinä ja siinä…

Tampereen kirkkojen katot ovat ylipäätään melko hyvässä kunnossa, vahvistetaan seurakuntien kiinteistöosastolta. Tervapaanua on Messukylän vanhan kirkon ja Teiskon kirkon lisäksi Gaddin kappelin katossa.

Kantapään kautta

Yritys on toiminut lähes 30 vuotta.

– Olin rakennusalalla, ja kerran pysähdyin Pyhän Olavin kirkon viereen. Ajattelin, että voi kun sais tehdä tommosta työtä, Nylund kertoo päätymisestään alalle.

Moni asia työstä on opittu kantapään kautta. Vanhojen paanujen purkamisessa voi tulla yllätyksiä, ja tervaamisessa tärkeää on myös sekä ilman että tervan lämpötila.

– Heti, kun aurinko alkaa polttaa, terva alkaa valua.

– Kyllä mä oon sotkenut monta kirkkoa, ennen kuin on opittu. Ahvenanmaalla jouduttiin ostamaan kirkkoherralle uudet kengät, kun Jomalan kirkon tornia tervattiin myöhään syksyllä, mies virnistää.

Sutimisen touhussa työmiesten kengät ja vaatteet ovatkin paksussa töhnässä. Enää Nylund ei nouse katolle, koska lupasi niin vaimolleen, mutta ei kiipeäminen tuottaisi vaikeuksia.

Töissä on vakituisesti viisi, sesongin aikaan seitsemän Romaniasta kotoisin olevaa miestä, joiden Nylund kertoo olevan hyviä työmiehiä. 

– Miehet olivat käyneet Pietarsaaren seurakunnasta kysymässä töitä, ja sieltä opastettiin minun puheille.

Pari vuotta sitten yrittäjä sai myyräkuumeen ja oli vähällä kuolla. Tuolloin hän haaveili välillä jo eläkkeelle pääsystä:

– Tietysti nämä pärjäisivät ihan hyvin, mutta entä kieli ja kontaktit… Päätin, että jos saan olla terve, olen viimeiseen päivään mukana.

Sama tilanne on monilla muilla alan yrittäjillä, vahvistaa Juha Pyötsiä Eläköön terva -yhdistyksestä.

Ikääntyneitä ovat myös monet tervan käyttäjät, kuten veneen kunnostajat.

Tervaspuiden tarve

– Eläkkeellä ollessa voisi tehdä tervaakin, mutta vaikein asia on, mistä saisi ne tervaspuut, Nylund miettii.

Tervaksien teko on useamman vuoden prosessi. Mitä jos metsänomistajia innostettaisiin ottamaan kuori pois ensiharvennusvaiheessa, ja samalla maksettaisiin heti kuitupuun hinta. Silloin metsänomistajalle ei tulisi taloudellista riskiä.

– Mikseivät kaupungit ja seurakunnatkin tulisi mukaan, nehän hyötyisivät tervasta ja ovat isoja metsänomistajia. Samalla se olisi rakennusperinnön ylläpitoa.

Metsäala ei ole idealle lämmennyt. Nylund arvioi, että ala kaipaa myös omaperäisiä metsänomistajia.

Tervaskantojen pitää olla alle 40-vuotiaita.

– Yli 40-vuotiaissa kannoissa sydänpuu eli se punainen osa kuolee sisään ja pihka tulee ulos.

Gotlannin tervaseminaarissa mies kuuli, että Västeråsissa aiotaan työllistää työttömiä nuoria tähän hommaan.

– Ei minun tietysti pitäisi yrittäjänä sanoa näin, mutta tällä alalla olisi varmaan töitä vielä muutamalle firmalle.

Hän myöntää olevansa huolissaan:

– Ammattikouluissa suunnataan nykyrakentamiseen, eivät ne käytä kirvestä. Nykynuoret eivät tiedä, mitä puun laatu tarkoittaa. Voisiko perinnerakentaminen olla kansanopiston kurssi?

Vanhalla tyylillä

Uudessakaarlepyyssä paanuja tehdään vanhaan tyyliin, eli paanut lohkaistaan katkaistuista tukeista, jolloin puu lohkeaa syiden mukaisesti. Päästä tehdään kiilamainen vannesahalla ja kirveellä.

– 1700-luvun loppupuolella, kun sahat alkoivat yleistyä, alettiin tehdä nopeasti ja halvalla. Nyt on taas kääntynyt niin, että laatu on se tärkein.

Oheistuotteena varastoon on kertynyt satoja neliöitä päreitä.

Suomesta ei enää saa hyviä mäntytukkeja, joissa paanujen vaatima sydänpuu olisi tallella. Tukit tulevatkin Venäjältä.

– Teemme paljon töitä myös Ruotsiin. Siellä käytämme tuontitervaa, koska Suomesta sitä ei riitä vientiin.

Ihmiset pitävät tervan tuoksua yleensä hyvänä, mutta myös arvostavat perinnettä. Nylund luottaa siihen, että perinneaineen EU-rekisteröintihanke onnistuu. Hän on kuitenkin huolestunut siitä, pystyykö kukaan täyttämään kaikkia lomakkeita sen jälkeen, kun uudet ohjeet tulevat:

– Meidän työ kestää yhdessä paikassa pari päivää, sitten vaihdetaan taas paikkaa.

Normaali kattojen tervausväli on seitsemän vuotta. Yrityksellä on riittänyt tekemistä tänäkin kesänä: samana päivänä Messukylän kirkon kanssa oli Pomarkun vanhan kirkon ja tornin katon uusiminen.

– Tänä kesänä on tehty Ahvenanmaan viiden kirkon tervaukset. Tämän jälkeen mennään Tornioon.

luukarmi_6275
”Luukarmin” katto on tervattu, mutta ovet ovat tervan ja tärpätin sekoitusta, ”Roslagenin mahonkia”. Taisto Eronen ja Tom Nylund tarkastelevat työn jälkeä. Kuva: Asta Kettunen


Pelastetaan Terva kampanjoi kotimaisen mäntytervan puolesta

Suomalaisen perinnetervan puolustajat käynnistivät syksyllä 2015 rahankeruun sen pelastamiseksi. Tavoitteena on saada mäntytervalle EU-asetuksen edellyttämä REACH-rekisteröinti.

Euroopan kemikaalilainsäädäntö edellyttää markkinoille tuotavien kemikaalien rekisteröintiä 1.6.2018 mennessä. Mäntyterva kuuluu REACHin viimeisessä vaiheessa rekisteröitäviin aineisiin. Jos rekisteröinti jää tekemättä, mäntytervan kaupallinen valmistus loppuu Suomesta.

Rekisteröinnin valmistelua ja rahankeruuta varten on perustettu Eläköön terva -yhdistys. Puheenjohtajana toimii Juha Pyötsiä, joka jäi juuri eläkkeelle Kemianteollisuus ry:n Vastuullisuus-tiimin johtajan paikalta. Tervan ominaisuuksien tutkimukseen ja rekisteröintiin tarvitaan arviolta 200 000 euroa. Kampanjan perustajat totesivat summan ylivoimaisen suureksi pienille tervayrittäjille.

– Rahankeruussa ollaan ihan viime metreillä, vajausta on enää vajaat 10 00 euroa. Mukana on kolme suurinta tuottajaa.

Kirkolta, Suomen Kulttuurirahastolta ja Svenska Kulturfondenilta on saatu yhteensä 125 000 euroa tervantuotannon turvaamiseen. Seurakuntien omistuksessa on noin 300 kirkkoa ja tapulia, joiden puisten kattojen säilyminen edellyttää säännöllistä tervaamista laadukkaalla tervalla, totesi kirkkohallituksen täysistunto tukea myöntäessään.

Seurakuntien lisäksi kotimaisten tervantuottajien asiakkaita ovat veneenveistäjät, puuveneharrastajat ja perinnerakentajat. Iso asiakas on myös museovirasto, sillä ulkomuseoiden katot on usein tervattu.

– Terva oli yli 300 vuotta Suomen alueen tärkein vientituote, Pyötsiä huomauttaa.

Rekisteröintiin on osallistuttava niiden tuottajien, jotka valmistavat yli tuhat kiloa tervaa vuodessa. Perinteisiä kylien tervahautoja rekisteröinti ei koske:

– Näistä saadaan yleensä siinä 300–500 litraa tervaa, joten ne ovat jatkossakin sallittuja.

Tervatuotteiden yhteydessä on jatkossa oltava käsittelyohjeet ja maininnat mahdollisista terveyshaitoista.

Tervan valmistus:

- Parasta tervaa saadaan hiekkakankaalla kasvaneesta pihkapitoisesta männystä.

- Polttoon käyvät sammalpeitteiset kannot. Harmaantuneet, korkeat kannot eivät sovellu korkealaatuisen tervanpolttoon.

- Puiden on oltava tasapaksuisia, jotta ne palavat tasaisesti.

- Tervanhaudan polttoon kuluu noin neljä vuorokautta.

- Yhdestä kuutiometristä tervaksia saadaan keskimäärin 15 litraa tervaa.

- Uunista tai haudasta tuleva terva ei vielä ole käyttökelpoista, vaan siinä on mukana esimerkiksi tervavettä ja etikkaa.

- Hautaterva on kauttaaltaan melko tasapaksuista, hyttiterva on ryynimäisempää.

Tekstit: Asta Kettunen

Linkit:

Tervan valmistus

Suomen luontoyrittäjyysverkoston Terva-artikkeli

Tietoa tervasta

Topi Hakkarainen

Paanujen tekoa Kaustisen meijerin paanuverstaalla




Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi