rss Silta-lehden artikkelit

18.6.2018 14.55

Musiikkiripari oli oikea valinta

Rippileiri on ollut nuorten mielestä tähän asti todella hieno kokemus. Tekemistä ja hyttysiä riittää.  Mukavaa ja hauskaa on ollut leirin alusta asti.

Ilkon musiikkiriparilla (11. - 18.6.) on ollut hyvä yhteishenki, joka välittyy selkeästi haastattelua tehdessä riparilaisten kommunikoidessa toistensa kanssa.

Ilkon musiikkiripari_Q6A5024
Maanantaina 18. kesäkuuta rippileirinsä päättävät isoset Serafiina Yli-Ojanperä, Pauliina Piiranen, Xin Huttunen ja Jessica Falck ja rippileiriläiset Kreeta Pallas, Leevi Luukkonen, Johannes Roine, Minttu Taskinen, Lauri Elsilä ja Tuuli Hämäläinen.


Suurin osa heistä ei tuntenut toisiaan entuudestaan rippileirille lähtiessään, mutta nuoret ovat tutustuneet ja lähentyneet tiiviiksi porukaksi alle viikossa. Kaikki otetaan mukaan, ja jokainen saa olla oma itsensä. Leiriläiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei ketään ole kiusattu missään vaiheessa –  mikäli pientä leikkisää härnäämistä ei lasketa.

– Mikään paikka ei ole koti, jos siellä ei härnätä, naurahtaa Leevi Luukkonen.

Musiikki yhdistää itseään toteuttavat nuoret sekä rippikoulun oppisisällön. Siksi musiikki onkin keskeinen osa Ilkon kesäkuun rippikoulua.

– Olen kuullut juttuja, että normaalit perinteiset riparit ovat saattaneet olla hieman tylsiä. Musiikkiripari oli oikea valinta, Johannes Roine toteaa.

Leirillä musisoidaan aktiivisesti. Salitilan nurkkaan on kasattu soittotila – sähkörummut, koskettimet, basso, kitara ja laulumikkejä. Majoitustilojen käytäville on kantautunut välillä myös huilun sekä ukulelen sointia.

Riparilaiset soittavat ja laulavat iltaohjelmissaan, mutta käyttävät soittomahdollisuutta hyväksi myös vapaa-ajallaan.


Soittaminen on suuressa roolissa

– Muodostettiin kämppäkavereiden kanssa bändi nimeltä Backalley Boys, Leevi Luukkonen kertoo.

Nuoret kertovat soittavansa yhdessä arviolta muutaman tunnin verran päivässä. Soitettujen kappaleiden joukosta erottuu muun muassa rock-klassikoita, kuten Bohemian Rhapsody ja Paranoid.

Nuoret ovat soittaneet leirillä monenlaista musiikkia.

– Kaikkea iskelmästä death metalliin, virsiä unohtamatta, kuten he itse toteavat.

Nuorten muistellessa musisointiaan leirillä he alkavat yhdessä kuuden hengen voimin hoilata Juha Tapion Sitkeä Sydän -kappaletta, joka on ollut ilmeisesti kesän riparibiisi.

– Täällä on paljon samanhenkistä porukkaa, ja musiikki yhdistää meitä, Minttu Taskinen toteaa.

Huonoja puolia listatessa ainoaksi paljastuu vähäiseksi jäävä vapaa-aika. Nuoret toivoisivat illalla olevan enemmän aikaa, sillä silloin he ovat aktiivisimmillaan.

Musiikista ja hyvästä hengestä huolimatta Ilkon rippileiri ei ole ollut pelkästään leikkiä ja laulua. Riparilaiset kertovat oppineensa lisää kristinuskosta ja Jeesuksen kärsimyksestä.

Leirillä on myös käytäntö, jossa nuoret valmistelevat itse jokaisen jumalanpalveluksensa. Milloin milläkin teemalla ja pyhän mukaan suunniteltuna.

– Kristinuskon opit ovat selvästi enemmän esillä täällä kuin ne ovat normaalissa elämässä, toteaa Tuuli Hämäläinen.


Yhteinen tekeminen yhdistää nuoria ja kirkkoa

Tutkimusten mukaan 20-vuotiaat kokevat usein uskon ja Jumalan tärkeäksi, mutta kirkon ja seurakunnan etäiseksi.

– Kuulostaa tutulta. Olen pitänyt uskoa tärkeänä asiana, mutten ole kokenut Jumalaa läheiseksi asiaksi, kertoo Johannes Roine.

Riparilaisten kertoman perusteella vaikuttaa siltä, että seurakuntien parissa toimiminen lähentää nuoria ja kirkkoa. Minttu Taskisen isoäiti on työskennellyt paljon seurakunnilla. Minttu kertoo uskoneensa Jumalaan jo pienestä pitäen ja kokee kirkon tärkeäksi.

Tuuli Hämäläinen soittaa pianoa seurakuntien opetuksessa viikoittain, eikä siksi vierasta kirkkoa samalla tavalla kuten jotkut hänen ikäisistään saattavat tehdä.

– Ripari on erinomainen alku. On aina muutama, joita ei huvita, mutta riparitoiminta luo kirkkoon kuuluvuutta yhteisen tekemisen kautta, Lauri Elsilä toteaa muiden nyökkäillessä.

Nuoret odottavat jo haikeina, mutta innostuneina konfirmaatiota.

– Varmaan ihan mukavaa. Mennään valkoisissa alpakoissa ja juodaan euroviiniä, tokaisee Johannes Roine muiden nauraessa.

– En halua, että tämä loppuu, huudahtaa Leevi Luukkonen ja kehottaa kaikkia pyrkimään samaan kouluun kanssaan peruskoulun päätyttyä.

Osa leiriläisistä on jo kerännyt toistensa yhteystietoja sosiaalisessa mediassa, kuten Snapchat-sovelluksessa. He ovat keksineet kerätä leirin loppuun mennessä kaikkien käyttäjänimet sosiaalisessa mediassa ylös nähtäville, yhteydenpidon säilymiseksi.

 

Teksti: Ilari Airikka

Kuvat: Hannu Jukola

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja