rss Silta-lehden artikkelit

7.2.2018 13.49

Lihas kerrallaan taivasta kohti

Sari Papunen ja Asta Lehtimäki pääsivät tutustumaan toistensa harrastamiin lajeihin. Molempien mielestä on hyvä, että kaikenlaisille liikkujille on tarjolla vaihtoehtoja.

_Q6A2808_pieni
Sari Papuselle (vas.) ja Asta Lehtimäelle liikunta on tärkeä osa elämää. Se vie aikaa, mutta vastaavasti antaakin hyvin paljon.


Kulttuuritalon sali oli täynnä ja Sari Papusta jännitti hiukan. Kristitty opettaja rohkaisi mielensä ja asteli kilpasiskojensa kanssa bikineissä ja korkokengissä lavalle. Lihakset pullistelivat tiukkoina. Aamulla kroppaan oli laitettu väriä.

– Vaati valtavasti työtä, jotta pääsin viime huhtikuussa osallistumaan Body fitness -kilpailuun. Olin sillä hetkellä niin hyvässä kunnossa kuin puolentoista vuoden treenaamisella vain voi olla. Nautin tilanteesta ja hymyni oli aitoa, hän kertoo kokemuksestaan.

44-vuotias Papunen kertoo haaveilleensa jo lukioikäisenä bodauksesta. Hän lueskeli alan lehtiä.

– Minusta lihaksikas vartalo on kaunis. Siinä esteettisyyteen yhdistyy kehon toiminnallisuus.

Vielä nuoruusiällä Papunen ei aloittanut lihasharjoittelua. Liikunta on sen sijaan kuulunut hänen elämäänsä koko ajan.

– Kaksi vuotta sitten rohkaisin mieleni ja varasin ajan liikuntakeskuksen personal trainerille. Kirsi Siltakoski oli sitä mieltä, että on aivan realistista laittaa tähtäin Body fitness -kilpailuun. Minulla oli jo riittävästi pohjia.

Sari mietti asiaa ja myös rukoili viisaan ratkaisun puolesta. Sitten syntyi päätös. Hän lähtisi täysillä haasteeseen mukaan.

– Teimme valmentajani kanssa selkeät suunnitelmat etenemisestä. Harjoitusohjelman lisäksi laadittiin myös tarkka ravinto-ohjelma.

Body fitness -kilpailuihin voi osallistua vain tiimin kautta. Sellainen löytyi Lahdesta, ja valmentajiksi tulivat Riitta Koukkari ja Janka Lehikoinen.

Ravinnosta kaikki lähtee

Ensimmäisenä laitettiin kuntoon ravintopuoli. Papunen oli toki jo aikaisemminkin syönyt varsin terveellisesti.

– Mutta aivan liian pieniä annoksia! Kun harjoitusohjelmani käynnistyi, tuli selväksi, että pitää syödä enemmän. Muuten keho ei saa polttoainetta. Tärkeää on myös tankata riittävän usein.

Riitta Koukkarin laatimaa ruokaohjelmaa Sari kiittelee. Valmentaja määritteli eri ruoka-aineet grammojen tarkkuudella. Valmennettava sai päättää syömisistään niiden raamien sisällä.

– Ruokaohjelman ansiosta voin tällä hetkellä erittäin hyvin. Tunnen oloni tosi pirteäksi.

Sari Papusen mukaan kieltäytymiset erilaisista nautinnoista ovat ihmiselle hyväksi.

– Kun elät pienessä askeesissa ja sitten saat sen herkun, niin voi että kun se tuntuu hyvältä! Nykyaikanahan kaikkea mahdollista on tarjolla koko ajan.

Tiukka ruokavalio vaatii kurinalaisuutta myös sosiaalisissa tilanteissa:

– Ravintolassa voin kysellä tarkastikin annosten ravintoarvoja. Veljeni luona kyläilen viikoittain ja otan sinne aina omat syötävät mukaan. Joskus tilanne meitä molempia vähän naurattaakin, Papunen virnistää.

Kilpailu jännitti etukäteen

Sari Papusen valmistutumiskausi sujui hyvin, ja huhtikuussa hän oli valmis osallistumaan kilpailuihin. Kokemus oli hänelle joka tavalla uusi.

– En ollut koskaan edes katsojana ollut seuraamassa Body fitness -kilpailuja! Ja siinä sitten poseerasin Kulttuuritalon lavalla alan harrastajien ja fanien edessä!

Hän ei päässyt erästään jatkoon, mutta ajattelee silti kilpailukokemustaan erittäin positiivisin mielin.

– Tavoitteeni oli tehdä lavalla sellainen suoritus, että olisin itse tyytyväinen. Ja toki halusin myös katsomossa olevien läheisteni olevan minusta ylpeitä. Molemmat asiat toteutuivat.

Ensimmäinen kilpailu ja siihen valmistautuminen avasi Papuselle monta asiaa.

– Poseerauksia pitää treenata tosi paljon. Lavalla pitää myös ottaa määrätietoisesti oma tilansa ja saada heti kontakti tuomareihin.

Harrastaja oppi myös luottamaan kokeneiden valmentajiansa asiantuntemukseen.

– Välillä tuli sellainen olo, että hommasta ei tule yhtään mitään. Laitoin itsestäni valokuvia valmentajille, ja he vakuuttivat, että kaikki menee aivan suunnitelmien mukaan. Ammattilaiset tiesivät kyllä, missä mennään.

Elämä pelkistyi

Sopiiko Body fitness sitten kristitylle ihmiselle? Siinähän esitellään lavalla pelkissä bikineissä treenattuja lihaksia. Onko maallinen tomumaja nyt nostettu Jumalan edelle?

Sari Papunen näkee kristillisen elämäntapansa sopivan oikein hyvin yhteen Body fitnessin kanssa.

– Molemmissa on kyse säännöllisyydestä ja kurinalaisuudesta. Yhteys Jumalaankin vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa, hän muistuttaa.

Hän on kehittänyt myös tapoja yhdistää kaksi hänelle merkittävää asiaa.

– Aloitan päiväni Raamattua lukemalla; se on tavallaan valmistava harjoitus ennen kuntosalille menoa. Saliharjoittelun ohella teen muutaman kerran viikossa aerobisen kävelylenkin. Silloin kuuntelen soittimestani saarnoja tai hengellistä musiikkia.

Tamperelaisopettajan mukaan pitkäjänteinen treenaus ja terveellinen ruokavalio on tuonut hänen elämäänsä paljon siunausta.

– Elämänhallintani on noussut aivan uudelle tasolle, ja saan ajan riittämään paremmin. Kaikessa tekemisessäni tuntuu olevan rauha mukana.

Kilpailuja edeltänyttä pitkää dieettijaksoa Sari muistelee erityisellä lämmöllä. Siihen kohtaan osuivat pääsiäispyhät.

– Aistini olivat valppaina ja yhteys Jumalaan kunnossa. Elämä oli pelkistettyä.

Armollinen liikuntamuoto

Asta Lehtimäki on tullut tunnetuksi Gospel-lattarien epävirallisena ”äitinä”. Suosioon noussut tanssitreeni sai alkunsa kymmenen vuotta sitten. Siinä virkistävään liikuntaan yhdistyy Jumalan hyväksyvä rakkaus ja armollisuus.

– Olin itse nuorena ylipainoinen ja koulukiusattu. Tanssi oli silloin ihan viimeisiä asioita, joita olisin voinut ajatella tekeväni.

Aikuisiällä Lehtimäki pääsi omaksi hämmästyksekseen tanssiohjaajakoulutukseen.

– Huomasinkin olevani siinä hyvä! Ja tanssista tuli sitten ammattini. Joulukuussa valmistuin myös tanssi-liiketerapeutiksi.

Vuonna 2007 hän oli perustamassa uudenlaista liikuntamuotoa Tampereen NNKY:lle.

– Gospel-lattareihin voi osallistua kuka vaan. Yksi kohderyhmämme ovat monellakin tapaa haavoittuneet ihmiset. Turvallisessa ympäristössä ja positiivisen kokemuksen kautta he voivat jälleen alkaa luottamaan omaan kehoonsa.

Liikunta on myös tapa erottua muista. Treenaamiseen yhdistetään usein näyttävä – ja kallis – pukeutuminen. Gospel-lattarit kulkee tässäkin vastavirtaan.

– Hienoihin tanssikenkiin ei tarvitse satsata, ilman kenkiähän on tosi hyvä tanssia. Suosimme sellaisia asujakin, missä kukin viihtyy: löysää tai kireää. Yleensä emme myöskään tanssi peilin edessä. Meidän peilimme on Jumala.

Asta Lehtimäen mukaan Gospel-lattarien suosio on vakiintunut.

– Tanssia voi 16 paikkakunnalla, ja keikkaluontoisesti pidämme tunteja kautta maan aina Lappia myöten.

Kymmenen vuoden kokemuksella Lehtimäki näkee Gospel-lattarien edelleen syventyneen.

– Elämme niin monella tavalla haasteellista aikaa. Samalla ihmisten tarve saada tukea ja vakautta elämäänsä on kasvanut.

Miten pakara muotoutuu?

Kristitty tanssinohjaaja on havainnut, että yhteiskunnassamme esiintyy yhä enemmän vaatimusta kehittyä. Mikään ei tahdo liikunnassakaan enää riittää. Tältä eivät ole turvassa kristitytkään.

– Gospel-lattareiden ohjaajakoulutukseenkin tulee ihmisiä, jotka vaikuttavat jo kaikin puolin valmiilta ja täydellisiltä. Niin hurmaavaa kuin se onkin, niin monien riskinä on uupuminen. Ei millään malteta rauhoittua, vaan mennään ylikierroksilla omia ongelmia karkuun, Lehtimäki huokaa.

Kysyn Asta Lehtimäeltä mielipidettä Body fitnessistä. Hänen mielestään kyseessä on kiehtova urheilumuoto.

– Seuraan tällaisia lajeja, koska tanssi-liiketerapeuttina olen kiinnostunut siitä, että joillakin on tarve mennä sinne äärirajoille. Saman ilmiöön sisällytän esimerkiksi suosioon nousseet ultrapitkät juoksut.

Lehtimäen mielestä asenteet kristittyjen liikuntaan ovat vuosikymmenessä muuttuneet. Nyt sallitaan selkeästi enemmän.

– Kun aloitin gospel-lattarit, niin minulta kysyttiin, voiko uskova ihminen ylipäätään tanssia. Tämä ei ole enää se kysymys. Nykyään pohditaan sitä, voiko uskova pukeutua paljettibikineihin ja keskittää koko valveillaoloaikansa siihen, miten pakaran saisi muotoutumaan hyvin.

_Q6A2685_pieni
Sari Papunen ja Asta Lehtimäki iloitsevat siitä, että kristittyjen suhtautuminen liikuntaan on nykyään aika rentoa. Aikaisemmin on joku voinut paheksuakin, jos tanssitaan tai näkyy paljasta ihoa. Body fitnessin ja Gospel-lattareiden lähestymiskulma liikuntaan on melkoisen erilainen. Edellinen laji on kovaa kilpailua, jälkimmäinen taas liikkujalle armollisempi.

”Työpaikkaan valitaan parempikuntoinen”

Taru Vähätalo ja Päivi Aholaita-Mäenpää tuntevat suomalaisten liikuntatottumukset perin pohjin. Tamperelaissiskokset olivat perustamassa GoGo-liikuntakeskusta vuonna 1988.

– Ideamme oli olla nimenomaan kaikille tarkoitettu liikuntapaikka, ja samalla linjalla jatkamme. Nyt meillä on eri paikkakunnilla 11 salia, toimitusjohtaja Vähätalo kertoo.

Liikunta-alan konkarien mielestä suomalaiset eivät edelleenkään satsaa kuntoonsa riittävästi. Syynä on laiskuus.

– Viisikymppisistä vain 16 prosenttia liikkuu riittävästi. Ja liikunnan määrä on suoraan verrattavissa hyvinvointiin. Mikäli liikut, niin saat enemmän niitä hyvän elämän vuosia, Aholaita-Mäenpää kiteyttää.

Timmillä ulkonäöllä ja hyvällä kunnolla on myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

– Mikäli samaa työpaikkaa hakee kaksi yhtä pätevää nelikymppistä, niin heistä valitaan se sporttisempi, Vähätalo antaa esimerkin.

Mihin kiinnität huomiosi?

Taru Vähätalon mukaan liikuntakeskuksessa harjoittelu voi olla monelle helpottava kokemus.

– Joillakin voi olla ikäviä kokemuksia koulun liikuntatunneilta. Meillä sen sijaan ei tarvitse pelätä epäonnistumista. Eikä todellakaan tarvitse olla missään huipputikissä.

Vähätalo ja Aholaita-Mäenpää iloitsevat uskovina yrittäjinä siitä, että myös kristityt ovat jo aikapäiviä sitten löytäneet liikunnan. Ihminen on henkisen ja hengellisen puolensa lisäksi myös fyysinen olento.

– Vedimme Tampereen seurakunnilla jumppia jo 1980-luvun puolivälissä. Nyt salillamme näkee myös ryhmäliikunnassa paljon esimerkiksi pappeja.

GoGo:n omistajaparivaljakon mielestä liikunnan harrastaminen voi jopa tukea elämäämme kristittyinä.

– Hyväkuntoisina olemme paremmalla tuulella ja armollisempia sekä toisille että itsellemme. Liikkuminen on myös sosiaalista. Voit treenaamisen kautta löytää itsellesi ystäviä tai jopa puolison.

Siihen toimitusjohtaja Taru Vähätalo ei halua ottaa kantaa, mikä laji uskovalle ihmiselle sopii.

– Minusta kristityillä on täysi vapaus tehdä erilaisia asioita. Mutta kannattaa miettiä, mikä on oma johtotähti. On esimerkiksi hyvä syödä terveellisesti, mutta pitää olla tarkkana siitä, että se asia ei ota yliotetta kaikesta muusta.

Tekstit: Vesa Keinonen
Kuvat: Hannu Jukola


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi