rss Silta-lehden artikkelit

7.2.2018 12.59

Kirkkomuusikko Syrjäniemi on monen toimen mies

– Olen kiinnostunut tosi monesta asiasta, mutta yksi on ylitse muiden: musiikki! Se on osa minua. Musiikki on soivaa sanaa, ja sen avulla voi välittää iloa ja virvoitusta. Se lohduttaa ihmistä surussa, kun sanoja ei enää ole, miettii kirkkomuusikko Martti Syrjäniemi.

Syrjäniemen viime vuosi huipentui kahteen merkittävään tunnustukseen. Tampereen tuomiokapituli myönsi hänelle director cantus -arvonimen ansiokkaasta palveluksesta. Lisäksi Syrjäniemen sävellys tuli valituksi Puolustusvoimien uudeksi Hymniksi.

martti_syrjäniemi1
Kirkkomuusikko Martti Syrjäniemi tunnetaan Suomessa tuotteliaana säveltäjänä ja sovittajana. Seuraavaksi suunnitelmissa on omien joululaulujen kokoelma, joka julkaistaneen ensi jouluna 2018. Kuva: Hannu Jukola

– Tunnustukset tuntuvat tietysti ihan mahtavilta. Ensimmäisenä tulee mieleen, että työssäni olen tehnyt joitakin asioita oikein, kun arvonimi annettiin juuri minulle. Puolustusvoimien Hymnistä ajattelen, että olen päässyt tekemään suomalaista historiaa, iloitsee Eteläisen seurakunnan johtava kanttori, joka on työskennellyt Tampereen seurakunnissa vuodesta 2000.  

Musiikki on aina ollut osa Syrjäniemen elämää. Jo vauvana hän oli kanttorivanhempiensa mukana kirkossa ja makoili urkuparvella appelsiinilaatikossa. Teini-iässä, 16-vuotiaana Syrjäniemi päätti, että hänestä tulee kanttori ja diplomiurkuri. Ensimmäiset sävellyksensä hän teki vuonna 1991. 

 Director cantus, laulun johtaja, on nykyisin Suomen valtion virallinen arvonimi. Tuomiokapituli voi myöntää sen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle kirkkomuusikolle.

 

Kirkolliskokouksen toimikautta vastaavan neljän vuoden aikana myönnetään yleensä yksi arvonimi kutakin alkavaa kolmeakymmentä hiippakunnan seurakuntavirassa tai kirkollisen järjestön palveluksessa olevaa kanttoria kohden. Arvonimen saajan tulee yleensä olla 50 vuotta täyttänyt. Syrjäniemelle tunnustus myönnettiin 46-vuotiaana.

 

Hymni soi valoa

 Puolustusvoimien sävellyskilpailu järjestettiin alkuvuodesta 2017. Vaatimusten mukaan hymnin tulee olla juhlava ja tuore sekä niin helppo, että kaikki armeijaa käyvät oppisivat sen laulamaan.

 – Näin lehti-ilmoituksen kilpailusta, ja sävelsin oman teokseni aika nopeasti, parissa tunnissa. Olin jo miltei unohtanut työn, kunnes sain marraskuussa kenttäpiispa Pekka Särkiöltä sähköpostin. Oma sävellykseni oli tullut valituksi lähes 30 sävellyksen joukosta, kertoo Syrjäniemi.

 Hän on tyytyväinen teokseensa.

– Siitä tulikin aika hyvä! Säveltäessäni minulla oli mielikuva kenttähartaudesta, jossa joukko sotilaita alkaa laulaa hymniä metsän keskellä. Es-duuri on minulle hyvin majesteettinen sävellaji, ja tuokio oli hyvin valoisa ja keltainen, kertoo muusikko, joka mielessään näkee sävellajit väreinä.

 Säveltäessä tulivat omatkin armeija-ajat mieleen.

– Suoritin asepalveluksen panssarijääkärinä ja ryhmänjohtajana, mutta olin usein myös kanttorin roolissa. Säestin valatilaisuudet ja juhlat sekä kiersin laulunopettajana varusmiesten parissa.    

 

Teoksen sanoitus pyydettiin pastori Niilo Rauhalalta – tunnetulta virsirunoilijalta.

– Sanat ovat taattua Rauhalaa, ja ne sopivat hyvin sävellykseen. Tekstiin tuli sisältyä kolme teemaa: kiitollisuus, Jumalan varjeluksen pyytäminen ja rauha Kristuksessa, kertoo Syrjäniemi, joka on tehnyt ennenkin yhteistyötä Rauhalan kanssa. Molemmat olivat mukana uudistamassa vanhoillislestadiolaisten Siionin laulut -kokoelmaa, joka ilmestyi vuonna 2016.


Puolustusvoimat valitsi kaikkiaan neljä sävellystä käyttöön, ja valinnat tehtiin nimettöminä. Muut säveltäjät ovat Matti Hyökki, Jouko Linjama ja Pekka Simojoki. Hymnejä lauletaan muun muassa kenttähartauksissa, Puolustusvoimien kirkkojuhlissa ja valatilaisuuksissa.

Teos on osa historiaa

Nykyisin käytössä olevat hymnit ovat vuodelta 1918, kun vasta itsenäistyneen Suomen Puolustusvoimat pyysi säveltäjiä tekemään musiikkia kenttähartauksiin. Sadaksi vuodeksi jäivät soimaan muun muassa Robert Kajanuksen Sotilaan Hymni sekä Axel von Kothenin Hymni, joka myös tunnetaan virtenä 551

martti_syrjäniemi2
Martti Syrjäniemi. Kuva: Hannu Jukola


Syrjäniemeä innostaa ajatus, että hänen sävellyksensä on nyt osa Suomen historiaa ja se jää elämään tuleville sukupolville.

 – On myös mukava ajatella omien poikieni joskus laulavan sävellystäni, puhumattakaan mahdollisista tulevista sukupolvista, herkistyy neljän pojan isä.


Uusien hymnien kantaesitys on Puolustusvoimien kirkollisen työn satavuotisjuhlassa 7. helmikuuta Helsingin tuomiokirkossa. Esitykset kuullaan Kaartin soittokunnan ja ison mieskuoron esittäminä.


– Sain Pääesikunnasta hienon kutsun juhlaan. Sanoin vaimolle, että tässä on nyt se meidän linnanjuhlakutsumme.

Sävellys syntyy juoksulenkillä

Martti Syrjäniemi tunnetaan maamme kirkkomusiikkipiireissä tuotteliaana säveltäjänä ja sovittajana.

Viime vuonna huomiota sai muun muassa Syrjäniemen kolmivuotinen uurastus Martti Lutherin virsien parissa. Hän sovitti ja nuotitti kaikki 48 Lutherin sanoittamaa virttä. Teos on historiallisesti merkittävä Suomessa, koska vihdoin kaikki Lutherin virret ovat suomeksi samoissa kansissa. Syrjäniemen työparina toimi tietokirjailija, Raahen seurakunnan kappalainen Pekka Tuomikoski.

 – Säveltäminen ja sovittaminen on minulle helppoa, ja siksi en osaa kieltäytyä, kun pyydetään. Tykkään luoda uutta musiikkia eikä sen syntyminen välttämättä katso aikaa ja paikkaa.

Sävellys alkaa muotoutua muusikon päässä esimerkiksi rakentamispuuhissa, jolloin nuotteja on raapustettava vaikka lautoihin. Syrjäniemi prosessoi sävellyksiään usein juoksulenkillä tai autossa   ja tarpeen vaatiessa laulaa melodianpätkiä muistiin älypuhelimeensa.

Määrätietoisuus ja sinnikkyys ohjaavat Syrjäniemeä sekä säveltämisessä, leipätyössä kanttorina että omissa harrastuksissa. Käsillä tekemisestä nauttiva muusikko on rakentanut kaksi omakotitaloa sekä nauttii ruuanlaitosta ja leipomisesta perheen kanssa. Uusin mielenkiinnon kohde on ilmavalokuvaus. Juoksuharrastuksen ensi kesän tavoite on Tukholman-maraton, joka on järjestyksessään hänen 12. maratoninsa.

– Olen kiinnostunut monista asioista, ja monipuoliset harrastukset auttavat myös irrottautumaan työasioista ja maallisista murheista. Jokaisella tulisi olla jotakin kivaa tekemistä, johon voi välillä uppoutua intohimoisesti.

Syrjäniemi nauttii työstään.

– Johtavana kanttorina olen työssäni näköalapaikalla. Tehtäväni on viljellä juurevaa kirkkomusiikkia, josta ihminen voi saada pitkäaikaista hengen ravintoa, miettii Syrjäniemi, jonka sydäntä lähellä on barokin aikakausi, ja erityisesti Johann Sebastian Bachin mestarillinen tuotanto.

– Olen kiitollinen, että voin omilla lahjoillani ja taidoillani palvella kirkkoa ja ihmisiä. 

Kirsi Airikka


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi