rss Silta-lehden artikkelit

4.10.2017 14.47

Keskusteluja kiven sisässä

Kylmäkosken vankilan aulan rappusia laskeutuu vankilan pappi, Vesa Mäkelä. Hän antaa vahvan kädenpuristuksen ja toivottaa tervetulleeksi linnaan.

Vesa Mäkelä1
Vesa Mäkelän ura vankilapappina on pitkä – takana on noin kolmekymmentä vuotta Vaasan ja Kylmäkosken vankiloissa. Hän on kuin kotonaan niin vankilan käytävillä kuin kappelissakin.

Kylmäkosken vankila sijaitsee Akaan kunnassa. Se on muurien saartama suljettu vankila tutkinta-, vankeus- ja sakkovangeille. Miten kristinusko voi vankilan asukkaiden joukossa?

– Kirkollinen elämä voi täällä hyvin. Suljetun ja matkaselliosaston vangeilla on oma jumalanpalveluksensa keskiviikkoisin. Sunnuntaisin on kaksi tavallista messua – toinen tutkinta- ja toinen vankeusvangeille. Kävijöitä on paljon, kertoo Mäkelä.

– Viikolla on myös vankien oma raamattupiiri, hengellinen keskusteluryhmä sekä kristillisiä kuntoutusohjelmia, kuten esimerkiksi Alfa-ryhmä. Työtä tehdään vankilapapin ohjaamana yhteistyössä ympäröivien seurakuntien sekä koulutettujen vapaaehtoisten kanssa.

Käymässä vai olemassa?

Suurin osa vankilapapin työstä on kuntoutuksellisia keskusteluja ja sielunhoidollista työtä.

– Vankeusajan realiteetit kirkastuvat nopeasti vangin saavuttua vankilaan, ja se herättää kysymyksiä: ”mikä tähän on johtanut ja onko toisenlainen elämä mahdollista?”. Vankien kanssa tehtävä työ ei ole paapomista, vaan todellisuuden kohtaamista. Tuomioon johtaneet teot eivät tapahdu, vaan ne tehdään.

– Vankilassa tapahtuvassa sielunhoitotyössä yhteyden etsiminen ja luottamuksen rakentaminen alkavat usein yksinkertaisesta kysymyksestä ”kuka sinä olet?”. Tutustumisen jälkeen voidaan lähestyä sitä, mikä elämässä on ristiriidassa.

– Pakkoauttamisella ei saada mitään aikaan. Ratkaisukeskeinen terapia ja lyhyet terapiajaksot eivät toimi oikein hyvin tässä kontekstissa, toteaa Mäkelä.

Kysymys on kuntouttavasta prosessityöskentelystä, johon ihminen kutsutaan mukaan. Siinä tuetaan hänessä tapahtuvia muutoksia, jotka auttavat kiinnittymään jälleen elämään.

 Sielunhoidollisen työn lisäksi vankilapapin työhön kuuluu vankien perheiden ja läheisten tukeminen.

– Teen työtä sen eteen, että ihmiset pääsisivät irti itseä, perhettä ja läheisiä sekä yhteiskuntaa rikkovista asioista. Suuri osa työstä on suhteiden uudelleen rakentamista ja kätilöintiä, eli vaikeiden asioiden terapeuttista ja sielunhoidollista ulos purkamista. 

Monen elämä muuttuu

Vankeinhoidon keskeinen tavoite on uusintarikollisuuden estäminen. Saavuttaako vankilajärjestelmä sille asetetut tavoitteet?

Mäkelä pohtii hetken ja vastaa kysymyksellä.

– Onko tälle järjestelmälle vaihtoehtoa? Jos kysytään, monenko elämä täällä muuttuu, vastaus on, että useamman kuin mistä kuullaan puhuttavan. Moni pysähtyy pohtimaan elämää heti ensimmäisen tuomion alettua, ja lusiminen jää yhteen kertaan.

– Vankila on myös yksi suurimmista päihdekatkopaikoista. Moni joisi tai piikittäisi itsensä hengiltä, ellei pääsisi täällä katkolle. Vankeuden alku voi olla totuttelua siihen, että yö on yö ja päivä on päivä. Opetellaan elämän normaali rytmi ja totutellaan jälleen syömään normaalia ruokaa.

Entä vapautuminen? Elämä yhteiskunnassa ja oman paikan löytäminen voivat olla haastavia asioita hyvistäkin lähtökohdista tuleville.

– Vankien joukossa on paljon selviytymistarinoita – paluita elämään. Juttuaiheita olisi runsaasti, mutta niitä ei kirjoiteta, koska ne eivät ylitä uutiskynnystä. Ihmisiä kiinnostavat pahuus ja rikollisuus enemmän kuin hyvyys. Se on ajan henki, pohtii Mäkelä. 

Ei pelkkää pintaa

Mäkelä nousee ylös, noutaa neljä virsikirjaa kappelin telineestä ja asettaa ne pöydälle pinoon.

– Ihmisessä on neljä tasoa. Pinnan muodostavat asiat kuten elämän ulkoiset puitteet, työelämä, harrastukset ja asuntoasiat. Pinnan alta löytyy sosiaalisten suhteiden taso. Syvimmät tasot ovat psyykkinen ja hengellinen, ne muodostavat ytimen.

– Sielunhoidossa pyrin keskustelemalla auttamaan tämän syvimmän tason ongelmien kanssa. Pelkkä pinnan korjaaminen ei auta ihmistä, jonka sisin on rikkonainen. Edistysaskeleet pintapuolisissa asioissa voivat valua sormien läpi kuin hiekka, mikäli sisin jää rikkinäiseksi.

Elämän puitteet eivät kuitenkaan ole täysin taka-alalla. Mäkelä pitää kiinni siitä, että jokainen vankilasta vapautuva vanki saa halutessaan tukihenkilön. Työelämään pääsyä ja asumisasioita tuetaan polutuksilla.

Ihmisyyden ydintä vankilasielunhoidossa on myös se, että keskusteluapua saavat kaikki, myös uskonnottomat ja muihin uskontokuntiin kuuluvat vangit.


Tuomio onkin pelastus

Mertsi on viettänyt Kylmäkosken pitkällä kongilla, käytävällä, vuoden päivät. Yksi vankilan kahdeksasta päihdekuntoutuspaikasta on hänen.

– Lusittavaa on vielä kolme vuotta, mutta toivon avovankilaan pääsyä jo aikaisemmin. Tavoitteenani on kouluttautua vankeusaikana ja hakea töitä rakennusalalta, kun vapaudun, kertoo Mertsi.

Kuntoutuksessa seurataan 12 askeleen ohjelmaa. Tukea hän on saanut myös Vesa Mäkelältä.

– Koen, että vankilatuomio on ollut pelastus. Kun tulin Kylmäkoskelle, olin täynnä vihaa. Olin maailman viemä, rikkinäinen ja kovastikin päihderiippuvainen.

– Keskustelut Vesan kanssa ovat olleet ja ovat tärkeitä kuntoutumisen kannalta. Puhuminen on ollut lääkettä haavoihin ja auttanut itseeni menemisessä. Vankila on myös ensimmäinen paikka, jossa olen kunnolla kuullut kerrottavan evankeliumista ja Jeesuksesta.

– Vankilassa kohtaa kahdenlaisia pappeja. On pappeja, jotka tulevat ulkopuolelta eivätkä tunne tätä maailmaa – ihmisiä, jotka tekevät tätä vain leipänsä eteen. Heidän puheensa kuulostaa vangin näkökulmasta pintapuoliselta jauhamiselta. On myös pappeja, jotka ovat sydämellään mukana työssä, ja sen näkee. Vankilassa pärjää jämerällä totuuden puhumisella.

Vankeutensa aikana Mertsi on kastettu ja hän on liittynyt paikalliseen Vapaakirkkoon. Kastetilaisuuteen osallistumista varten myönnettiin vankilasta harkinnanvarainen poistumislupa.

Tulevasta vapautumisesta kysyttäessä Mertsi yllättää: hän ei halua vielä lähteä Kylmäkoskelta.

– Täällä on tarjolla runsaasti hengen ravintoa. Vankila on muodostunut ikään kuin luostariksi – hyvällä tavalla. Vankilasta lähteminen voi olla hankalaa. Olen täällä monella tavalla rakentunut ihmisenä. Selli on pysäyttänyt ajattelemaan tulevaisuutta.

Teksti: Janne Aejmelaeus

Kuvat: Hannu Jukola


keskustelu
Mertsi (vas.) ja Vesa Mäkelä tunnistavat, että elämässä vankilan muurien sisällä voi olla jotakin luostarimaista. Niin selli kuin kappelikin voivat pysäyttää ihmisen kysymään oman elämän suuntaa.


Ekumeenista vankilalähetystä:

Ekumeeniset vankilalähetyspäivät järjestetään tänä vuonna Tampereella, ja isäntäkirkkokuntana on Suomen Vapaakirkko.

Kolmipäiväinen tapahtuma alkaa perjantaina 3.11. kello 17 ja on kaikille avoin.

Ohjelma



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi