rss Silta-lehden artikkelit

7.3.2018 16.27

Elämänasenne avoimeksi

Kuolemanrajakokemuksia tutkineen Miia Kontron mielestä mielenkiintoisinta ei yllättäen ollutkaan kuolema, ei edes itse tilanne, vaan se, miten ihmiset ajattelevat elämästä.

– Kiitollisuus, joka on tullut elämään, on muuttanut kielteisenkin kokemuksen positiiviseksi ajan myötä.

– Itsellänikin tämä työ on vaikuttanut enemmän ajatuksiini elämästä kuin kuolemasta: miten saa elää nauttien ja iloiten, luottaa johdatukseen ja siihen, että elämä kantaa.

portaat taivaaseen
Helsingin yliopiston kirjastossa sijaitseva Terhi Ekebomin ja Jenni Ropen tekemä taideteos "Pienet maailmat" miellyttää Miia Kontroa.


Miia Kontro on ehtinyt olla monessa mukana. Lukion jälkeen hän muutti Saksaan ja työskenteli hotellissa.

– En oikein tiennyt, mitä opiskelisin, ja pidin viisi välivuotta.

Hän opetti englantia lapsille ja insinööriopiskelijoille Vietnamissa. Yksi uneton yö muutti kaiken.

– Huomasin, että haluan vielä opiskella, ja kun olen aina halunnut tietää hampaiden numerot, kouluttauduin suuhygienistiksi.

– Aikaisemmin olen aina ajatellut, että aika on abstrakti käsite, ja että kun ihminen tekee mistä tykkää, aikaa riittää. Nyt väitöskirjaa tehdessäni olen tajunnut, että aika ei riitäkään kaikkeen, hän nauraa.

– Olen kyllä aina ollut sellainen, että kun innostun jostain, teen sen.

Työskentely opintojen ohella auttoi taloudellisesti.

– Lisäksi minulla on ollut aina kaksi opiskelupaikkaa yhtä aikaa. Olen tykännyt kaikesta, mitä olen opiskellut. Kielet ja kulttuurit ovat aina kiinnostaneet.

Lukion kielivalikoiman rajoitukset on otettu takaisin. Miia Kontro onkin opiskellut kaikkiaan kuuttatoista kieltä ja käynyt 73 maassa.

Vietnamissa hän vietti buddhalaista elämää.

– Liityin kirkkoon viisi vuotta sitten, ja sanonkin itseäni uuskristityksi. Mutta herään kyllä vieläkin viideltä aamulla meditoimaan.

Halu auttaa, halu kertoa

Suuhygienia-alan työharjoittelu oli palvelukodissa, jossa tehtäväksi tuli tarkistaa elämänsä viime hetkiä eläneiden vanhusten hampaita. ”Auttakaa, minä kuolen” -pyynnöt eivät jättäneet rauhaan.

– Tajusin, että minulla ei ole valmiuksia käsitellä kuolemaa, vaikka itselläni onkin aina ollut vahva hengellinen elämänasenne.

– Samana iltana hain opiskelemaan teologiseen ja seuraavana päivänä hain kirjat. Kaikki voi oikeasti muuttua yhdessä päivässä.

–  Opiskelin innon vallassa, ja sain ihania ystäviä heti ensimmäiseltä luennolta. Juotiin lasit viiniä, juteltiin teologiasta ja Jumalasta.

Kun keskustelu eräässä vaiheessa siirtyi kuolemanrajakokemuksiin, opiskelukaveri ehdotti, että Miia tutkisi sitä. Sillä tiellä ollaan.

Tutkimuksissa on yleensä keskitytty siihen, millaisia kokemukset ovat.

– …kun mielenkiintoista on se, miten ihminen on tulkinnut kokemuksen ja miten se on vaikuttanut hänen elämäänsä.

Vielä kandidaattivaiheessa ei mukana ollut omaa aineistoa, mutta haastattelut tulivat mukaan pro gradu -tutkielmaa tehdessä.

– Ensin ajattelin, että haastateltavia löytyisi rajatietopiireistä, mutta yllättäen heitä löytyi eniten kirkollisen lehden kautta.

Haastattelijan yllätti myös kokemusten monimuotoisuus. Liikuttavia kertomuksia kuunnellessa tuli tunne, että muidenkin pitäisi saada kuulla ne.

– Ihmiset puhuivat taivaasta, tuonpuoleisesta, elämän tarkoituksesta ja rakkaudesta, ja ajattelivat, että kunpa muillekin saisi kertoa nämä jutut.

Tästä puolestaan syntyi ajatus helppolukuisesta kirjasta.

– Se oli ihana projekti. Siinä vaiheessa, kun ajattelin, että nyt teksti on valmis, kustannustoimittaja pisti kaiken mullin mallin, Miia Kontro nauraa.

Tosia, myönteisiä kokemuksia

Kokemus oli haastatelluille useimmiten positiivinen ja merkittävä. Huono muisto oli vain yhdellä: sorakuoppa, jossa ei saanut yhteyttä omaisiin.

Joukossa oli myös muutamia lasten kokemuksia: ”Siellä mä katselin itseäni, kun muut hoiti mua.”

– Lapset eivät analysoi kokemuksiaan, niin kuin aikuiset.

Ihmiset olivat valmistautuneet haastatteluihin; mukana saattoi olla piirustus tai muistiinpanot tapahtumasta. Suhtautuminen oli muutenkin todella myönteinen:

– Haastateltavat olivat kokeneet, ettei ole kenelle kertoa, koska muut mitätöisivät kokemuksen tai kuittaisivat sen olevan vain jotain aivokemiaa. Tällainen vie sen kokemuksen pois ihmisiltä itseltään. Nyt he voivat kertoa kokemuksestaan ilman tulkintoja.

– Kokemus on ihmiselle itselleen tosi, ja se on teologin näkökulmasta merkittävää.

– Eihän rakastuneillekaan sanota, että rakkaus on pelkkää aivokemiaa, eli lääketieteellinen selitys ei poista sitä kokemusta. Meillä on ehkä halu selittää asioita tieteellisen maailmankuvan kautta, jotta asioita voidaan ymmärtää. Mutta on paljon sellaista, mitä ei voi selittää.

– Ihminen tulkitsee tilanteen omalla tavallaan.

Ehkä uskallusta avautumiseen lisää se, että enää ei uhkaa roviolle joutuminen.

– Keskiajalla mystikot, esimerkiksi Pyhä Teresa, kertoivat kuolemanrajakokemuksiaan, tosin näihin kertomuksiin on syytä suhtautua kriittisesti. Myös Paavali on 2. Korinttilaiskirjeessä kuvannut erään kokemuksen, eli kyllä näitä on ollut kautta aikain.

Kontro haastatteli kirjaa ja gradua varten osittain samoja, osittain eri ihmisiä.

– Oli mielenkiintoista huomata, että kokemus oli saanut uusia tulkintoja esimerkiksi siitä, oliko kyseessä hengellinen kokemus. Tulkinta oli alkanut elää, kun sitä oli miettinyt.

Hyvää palautetta tuli myös asian palauttamisesta mieleen.

– Tulikin toive ryhmästä, jossa voisi vaihtaa kokemuksia. Tämä olisi tosi tärkeää etenkin, jos kokemus on ollut kielteinen.

Länsimaissa rajalla nähdään edesmenneitä omaisia, Aasiassa lähinnä jumalolentoja – mutta tutkimuksia on niukasti.

– Jos näkee uskonnollisen hahmon, sen tulkitsee aina oman uskontonsa kautta.

Yksi pohti minuuden olemusta kovassa vastatuulessa, toinen kertoi jutelleensa Taivaan Isän kanssa.

– Muutamat näkivät valo-olennon, jonka tulkitsivat Kristukseksi.

– Tärkein oli kuitenkin elämänilo – havainto, että me ollaan täällä ihmisen eikä pyhimyksen osassa. Elämä on iloa ja nautintoa varten.

Ei mitään tuomitsevaa

Kuolemanrajakokemuksissa korostuu ajatus siitä, ettei tuomiota olekaan – ainakaan niin kuin se on kristinuskossa ymmärretty. Elämän kertauksen ei ollut tarkoitus näyttää ihmisen syntejä vaan auttaa ymmärtämään tekojensa seurauksia.

– Kaikki sanoivat, ettei siinä ole mitään tuomitsevaa.

Onko ylipäätään kyse kuolemasta, jos minuus jatkaa olemassaoloaan rajalla käymisen jälkeen? Portilla käynti joka tapauksessa muuttaa käsityksiä elämästä ja kuolemasta. Kuolemaa – ja toisaalta elämääkään – ei tarvitse pelätä.

–  Aika monelle tuli myös ”universaali rakkaustauti”: tunne siitä, että kaikissa ihmisissä on jotain rakastettavaa ja että olemme kaikki yhtä.

Syvässä kuolemanrajakokemuksessa poistuikin mustavalkoinen ajattelu, jaottelu ystäviin ja vihollisiin.

Suomessa papisto on yleensä suhtautunut kokemuksiin vaieten tai jopa pitänyt niitä uskomme vastaisina. Miksi?

Katekismus opettaa Jumalan valtakunnan tulevan vasta maailmanajan lopussa, kun taas kuolemanrajakokemuksissa kirkkaus – jopa itse Jumala – on läsnä jo nyt.

– Luterilainen käsitys siitä, mitä tapahtuu kuolemassa, on että meidät herätetään viimeisenä päivänä, ja sen jälkeen meidät erotellaan taivaaseen tai helvettiin. Siihen ei sovi sellainen ajatus, että kaikki pääsevät taivaaseen.

Toinen kysymys on, mihin tarvitaan Kristusta ja kirkkoa, jos kerran kaikki pääsevät taivaaseen. Tähän voi osaltaan antaa vastauksen haastatelluista Kaisa: ”Ajattelen, että Jeesus on portti ja avain Jumalan luokse.”

Miia Kontron tekeillä oleva väitöskirja ei liity kuoleman hetkiin, vaan tutkimisen aiheena on pappien suhtautuminen eutanasiaan. Tähänkin toki liittyvät ajatukset kuolemasta ja peloista - vaikka ajatuksiaan ei aina tiedostaisikaan.

– Se, mitä ihmiset ajattelevat kuolemasta muokkaa sitä, mitä se ajattelevat eutanasiasta, Kontro määrittelee.

Taustalla on tuore tieto, jonka mukaan sairaanhoitajista kolme neljäsosaa ja suomalaisista jopa 85 prosenttia suhtautuu myönteisesti eutanasiaan.

Mielenkiinto juuri ilmestynyttä Portilla-kirjaa kohtaan on ollut suurta, ja Kontro odottaakin luentopyyntöjä.

– Toivon, että ihmiset saavat kirjasta iloa, ja tutkijatkin jotain. Tavoite on kertoa myös, että ei tarvitse itse kuolla, jotta oppisi elämään iloisesti ja ilman murhetta.

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola

”…kuolemaa on turha pelätä. Se on kuin menisit nukkumaan ja heräisit uuteen maailmaan.” - Marja

valoa tunnelissa

Kuolemanrajakokemus

Toistaiseksi ei ole onnistuttu täysin selittämään, mitä kuolemanrajakokemukset ovat ja miksi niitä ilmenee. Määrittelykin on vaikeaa: miten määritellä, kuinka lähellä kuolemaa ihminen on käynyt ja missä kulkee elämän ja kuoleman välinen raja?

Kokemus on ollut neljällä prosentilla saksalaisista ja viidellä prosentilla yhdysvaltalaisista. Suomessa arviota ei ole tehty.

On myös arveltu kokemusten lisääntyvän lääketieteen kehittyessä, kun yhä useampi elvytys onnistuu.

Tyypillisiä piirteitä:

  • Ruumiista irtautumisen kokemus

  • Hyvänolon tunne

  • Siirtyminen toiseen todellisuuteen

  • Kirkas valo

  • Kauniin maiseman näkeminen

  • Valo-olennon / yliluonnollisen hahmon kohtaaminen

  • Oman elämän kertaaminen

  • Edesmenneiden kohtaaminen

  • Rajan ylittäminen

Miia Kontro

  • Teologian ja filosofian maisteri, s. 1982

  • Etnomusikologi; pro gradu Serbiassa aiheena musiikin merkitys sodan keskellä

  • Työskennellyt ja opiskellut myös Saksassa, Itävallassa ja Vietnamissa

  • Tradenomi, suuhygienisti ja lentoemäntä

  • Tekee vapaaehtoistyötä lasten, kehitysvammaisten, ylivelkaantuneiden ja maahanmuuttajien parissa sekä toimii tukihenkilönä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville

  • Sydäntä lähellä ekologinen elämäntapa, säveltäminen, maalaustaide ja runous

  • Isosetä oli piispa ja saarnaaja Leonard Pietari (Pekka) Tapaninen

Siellä missä rakkautta on, on Jumala, ja siellä, missä rakkautta ei ole, sielläkin Jumala on.

- Miia Kontron voimalause. Sen kertoi Selma, jolla oli ruumiista irtautumisen kokemus hänen ollessaan 9-vuotias.

Miia Kontron blogi

Miia Kontro Ylen aamu-tv:ssä

Elämän tarkoitus on löytää rakkaus.
Mutta rakkaus ei ole sitä, että rakastaa lähimmäistä. Rakkaus asuu ihmisessä itsessään täysin sisällä. Se on kuin Jumalan rakkautta. On tarkoitus nähdä toisessa ihmisessä se Jumalan rakastama ihminen.
  (Ote Portilla-kirjasta)

Kirjallisuutta:

Miia Kontro: Portilla. Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia. Atena, 2018

Eben Alexander: Totuus taivaasta. Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus. WSOY, 2000

John Burke: Taivaan rajalla. Päivä, 2015



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi