Hengen leipää

1.8.2018 10.55

Uusin silmin ikiaikojen tiellä

Paulus

Tekosyyt ohjasivat elämääni, ne muuttivat minua erilaiseksi, heikoksi.

Murheita oli jatkunut yli kymmenen vuotta, kun huomasin olevani katkeamispisteessä. Innostunut asenne oli muuttunut sisäiseksi kielteiseksi puheeksi, joka teki tuhojaan elämässäni. Aamuisin väsytti, sillä murheet ja pelot herättivät öisin, päivät sammuttelin tulipaloja.

Se, mihin elämässään keskittyy, kasvaa. Hoin itselleni, miten väsynyt olin vaikeuksiin, ja se lisäsi ahdistusta. Kielteinen asenne valtasi minut, se kaappasi elämäni ja muutuin erilaiseksi.

Luin artikkelin Tampereella järjestettävistä hiljaisuuden retriiteistä, ja halusin osallistua sellaiseen. Aikataulut eivät kuitenkaan sopineet elämäntilanteeseeni, joten otin yhteyden niitä järjestävään pappiin.

Hän opasti minut omaan sisäiseen retriittiini, ikiaikojen tielle.

Retriitti on latinaksi retraho: tuoda, kutsua takaisin. Mitä minun sitten piti kutsua? Murheet ja ongelmat olivat kuin solmuun mennyt lankakerä, jota on mahdotonta selvittää.

Jos ei tiedä, mitä haluaa, sitä ei voi saavuttaa. Harhaileva ei eksy vahingossa Mount Everestin huipulle – sinne johtaa polku, jossa on monta eri vaihetta.

Tehtäviin, joita sain papilta, liittyi tiettyjä raamatunjakeita ja tapahtumia sekä mielikuvaharjoituksia ja mietiskelyä hiljaisuudessa. Ajatukseni alkoivat selkiytyä ja aloin tietää, mitä etsiä. 

Olin menettänyt uskon itseeni, ja epäilykseni olivat muuttuneet mielessäni totuudeksi: en voi, en pysty. Tekosyyt ohjasivat elämääni, ne muuttivat minua erilaiseksi, heikoksi.

Tajusin, että vaikeita ongelmia ei ratkaista, vaan niistä pitää kasvaa ulos.

Aloin etsiä viisautta ja voimaa, tahtoa ja itsekuria. Viisautta suhtautua ongelmiini oikealla tavalla, voimaa kestää niitä ja lieventää niiden vaikutusta. Tahtoa kasvaa ihmisenä ja itsekuria pitäytyä polulla, jolle minut oli ohjattu.

Se mihin keskittyy, kasvaa – myös myönteisessä mielessä.

Sisäisen retriitin ja ohjauksen myötä aloin katsoa maailmaa uusin silmin. Aloin jälleen uskoa itseeni ja uskoa johonkin itseäni suurempaan. Murheet ja ongelmat eivät tapahdu minulle – vaan ne tapahtuvat minua varten, ne ohjaavat minua polullani.

Olen edelleen tuolla ikiaikojen tiellä ja nautin jokaisesta askeleesta. Asenteeni on muuttunut, ja kasvan hitaasti mutta varmasti ongelmistani ulos.


Kirjoittaja on myyntialalla toimiva keski-ikäinen mies.



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi