Saarnavuoro

Palstalla kirjoittajat kertovat jonkin tulevan pyhän saarnan teemasta ja näkökulmistaan siihen.
7.12.2016 12.33

Valepukki ja verokarhu

Ralf-Eerik Friman

”Ei se oo joulupukki! Se on Jupe-eno! Se on Jupe-eno!”

 Yksi varhaisimmista jouluun liittyvistä muistoistani on ajalta, jolloin olin noin 6-vuotias. Olimme äitini ja sisarusteni kanssa viettämässä joulua isovanhempien luona, ja jouluaaton jännittävin hetki, nimittäin joulupukin saapuminen, oli käsillä.

Odotimme jännittyneinä, ja jonkinlaista keskustelua ja leikkiä oli meneillään, kunnes yhtäkkiä isoisä sanoi: ”Siellä taitaa se joulupukki jo kolistella eteisessä!” Ja kuinka ollakaan, eteisestä alkoi kuulua ryminää. Pienen hetken päästä sisään astuikin joulupukki!

Olin kuitenkin hetkeä aikaisemmin huomannut Jukka-Pekka -enoni kadonneen huoneesta ja olin tajunnut kupletin juonen. Enoni oli mennyt laittamaan ylleen tamineet, ja hänhän se siinä edessämme seisoi.

Kaikkien kannalta valitettavasti ja pienen pojan logiikalla koin tehtäväkseni osoittaa nokkeluuttani ryömimällä pöydän alle ja huutamalla sieltä pari minuuttia putkeen, että joulupukki ei ole oikea ja että enohan se siinä on!

Jälkeenpäin ajateltuna olin kyllä todella ärsyttävä pikku besserwisser. Onneksi nykyään olen muuttunut mies – pöydän alle ryömimisen olen nimittäin enimmäkseen lopettanut.

Näin jälkeenpäin osaan hymyillä tapahtuneelle ja ymmärrän, että lasten kanssa sattuu kommelluksia, on joulu tai ei. Elämän koko kirjo on usein jouluna läsnä sekä lasten että aikuisten elämässä värivaloista ja juhlavuudesta riippumatta. Ilot ovat iloja ja surut ovat suruja. Ihmisen poikia ja tyttäriä sekä syntyy että siirtyy ajasta iankaikkisuuteen vuoden pimeimpinä päivinä; elämä jatkaa normaalia kulkuaan.

Jouluevankeliumikin on täynnä elämän koko kirjoa. Kihlatut Joosef ja Maria olivat lähdössä sukulaisten kotikonnuille. Syy lähtöön oli niinkin jouluinen ja juhlava kuin verotus ja virkamiesasiat – heidän oli pakko matkata Betlehemiin verokarhun vuoksi.

Lisäksi matka oli täynnä aivan toisenlaista huolta ja unelmaa, sillä Maria oli viimeisillään raskaana. Pääsisivätkö he turvassa perille? Alkaisiko synnytys jo matkan aikana? Mitä aasin selässä istuminen tekisi äidille tai vauvalle?

Kun he pääsivät perille, ei yhdessäkään majatalossa ollut tilaa. He joutuivat majoittumaan talliin eläinten seuraksi. Sinne se Vapahtaja syntyi – keskelle arkea.

Tänäkin jouluna Hän on keskellämme: mitä kaikkea juhla tuokaan tullessaan.


Ralf Friman pitää koko perheen aattohartauden jouluaattona kello 16 Kalevan kirkossa.

 

Ralf-Eerik Friman

Nuorten aikuisten pastori (Uusi Verso)


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja