Saarnavuoro

Palstalla kirjoittajat kertovat jonkin tulevan pyhän saarnan teemasta ja näkökulmistaan siihen.
1.2.2017 14.13

Te olette maailman valo

Tuomas Mäkipää

Suomen Anglikaaninen kirkko noudattaa jumalanpalvelusteksteissään Englannin kirkon tekstikiertoa. Sunnuntai 5. helmikuuta on tästä johtuen neljäs sunnuntai loppiaisesta.

International Congregation of Christ the King’n Vanhan kirkon englanninkielisessä jumalanpalveluksessa evankeliumina on Matteus 5:13–20.

Paastonajan lähestyessä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on kristityn tehtävä tässä ajassa. Erityisesti se on tärkeää yhteisten asioiden hoitamisessa. Tässä mielessä evankeliumit eivät ole kaukana meidän ajastamme. Saarnassa pohdin fariseusten ja lainoppineiden asemaa suhteessa omaan yhteiskuntaansa ja Jeesuksen opetukseen.

ICCK:n messu on ensinnäkin todistus ekumeniasta. Suomen luterilainen kirkko yhdessä muiden pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen kanssa allekirjoitti sopimuksen Brittein saarten anglikaanisten kirkkojen kanssa, joka toi meidät näkyvään yhteyteen.

ICCK on samaan aikaan luterilainen ja anglikaaninen ja se palvelee ihmisiä yli kaikkien tunnustuskuntarajojen. Toisaalta ICCK on osoitus Suomen monikulttuurisuudesta. Suomen anglikaanit juhlivat sadatta juhlavuotta tänä vuonna: niin kauan on ollut myös englanninkielisiä jumalanpalveluksia maassamme.

En saarnaa maahanmuuttajille tai anglikaaneille. Saarnaan kristityille, seurakuntalaisille, jotka elävät ja asuvat Suomessa ja ovat osa tätä yhteiskuntaa.

Jeesus sanoo: ”Paremmin kuin.” Hänen mielestään fariseukset ja lainopettajat noudattivat Jumalan tahtoa hyvin ja totesi, että meidän tulee noudattaa sitä paremmin.

Fariseukset uskoivat olevansa oikeassa, kansakunnan selkäranka. Tänä päivänä kutsuisimme sitä lain kirjaimen noudattamiseksi, arkikielessä legalismiksi, jossa moraalin mittana on lain kirjaimen täyttyminen. Tähän Jeesus kiinnitti kritiikkinsä fariseuksissa: lain kirjain ehkä täyttyi, mutta ei sen tarkoitus. Tämän vuoksi fariseuksilta jäi lain täyttyminen vajavaiseksi. Tästä syystä yhdenkään ihmisen hyvyyttä tai huonoutta ei voi mitata pelkästään lain kirjaimen täyttymisellä vaan siihen tarvitaan myös intentio.

Näitä kysymyksiä joudun pohtimaan työssäni, kun kuuntelen ihmisten kokemuksia esimerkiksi maahanmuutosta: lain taakse piiloutumalla emme voi välttää moraalista kysymystä auttamisvelvollisuudesta. Meidän tulisi rohkeasti kysyä, mikä on oikein ja kristillistä?

Kirjoittaja on Helsingin anglikaanisen seurakunnan kirkkoherra ja apulaislääninrovasti. Vuodesta 2016 asti hän on ollut Englannin kirkon kirkolliskokousedustaja. Lisäksi hänellä on joitain hiippakunnallisia luottamustehtäviä.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja