Saarnavuoro

Palstalla kirjoittajat kertovat jonkin tulevan pyhän saarnan teemasta ja näkökulmistaan siihen.
28.2.2017 15.24

Silmien pyhä

Olli Hallikainen

Sunnuntaina 19.3. on pyhä, jonka teksteissä mainitaan usein silmät, katsominen ja näkeminen. Tuon pyhän latinankielinen otsikko on oculi, ”minun silmäni”. Se on Psalmista 25: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.”

Miten Jumalaa voi katsoa? Miten näkymättömän voi nähdä?


Emme näe Jumalaa omin silmin. Toivomme on siinä, että hän itse kääntyy puoleemme ja kirkastaa kasvonsa meille. Siksi psalmin kirjoittaja pyytää: ”Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen.”


Tähän pyyntöön Jumala vastaa. Hän avaa pyytäjän silmät näkemään Jumalan armolliset kasvot.


Toisessa tekstissä, Ilmestyskirjan 3. luvussa, moititaan kristittyjä rikastumisen aikaansaamasta ylpeydestä. Se tekee heistä sokeita. Ihminen näkee vain itsensä ja luottaa omiin kykyihinsä.


Ylpeyden sokaisemille annetaan neuvo: ”Osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.”

Mitä tuo silmävoide voisi olla? Ehkäpä oman paikan ja tilanteen ymmärtämistä. Kenelläkään kun ei ole varaa nostaa itseään toisten yläpuolelle uskonasioissa eikä muullakaan tavalla. Jumalan edessä olemme kaikki yhtä sokeita. Tarvitsemme hänen antamaansa näkökykyä.


Johanneksen evankeliumin 12. luvussa puhutaan heistä, jotka ovat kääntäneet selkänsä Jeesukselle, vaikka ovat nähneet hänen parantamistekonsa. Teksti jopa väittää, että Jumala on sokaissut heidät näkemästä Kristusta. Tämä on vaikea kysymys: Voiko Jumala sokaista ihmisen niin, ettei tämä ymmärrä omaa parastaan ja Kristuksen antamaa pelastusta?


Johannes toteaa syyn siihen, miksi ihminen on sokaistunut: ”Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.”


Silmien pyhä kertoo kahdenlaisesta näkökyvystä. On sitä, joka näkee vain ihmisen ja hänen kykynsä. Sitten on uskon antamaa näkökykyä. Se näkee Jumalan läsnäolon maailmassa ja hänen hyvyytensä ihmistä kohtaan.


Keväällä valo lisääntyy. Sitä katselen mielelläni. Valossa voin nähdä heijastuksen Jumalan luomistyöstä ja huolenpidosta.


Katselen myös mustarastaan tummaa hahmoa puun latvassa. Kuuntelen sen huilumaista laulua. Tuossa linnussa näen ja kuulen lupauksen tulevasta pääsiäisajasta, uuden elämän voitosta. Siksi kävelen mielelläni illalla ulkona, jolloin mustarastas laulaa kauneimmin.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja