Hengen leipää

2.5.2018 12.00

Ajatuksia toivosta

Antto Hautamäki

Maailmassa eläminen ei ole välttämättä sitä, että mennään voitosta voittoon. Vaikeuksia voi tulla itse kunkin elämään. Sellaista on ihmiselo.

Mikä saa ihmisen aina uudestaan ja uudestaan yrittämään tilanteessa, joka järjellä ajateltuna näyttää toivottomalta? 

 

Eräs tarina historiankirjoista on jäänyt mieleen. Siinä luottamuksella on ollut suuri merkitys onnistumiseen. Kuten ehkä useimmat lukijat muistavat, Apollo 13 -lennolla tapahtui vakava onnettomuus. Lennonjohdon sinnikäs yritys johti kuitenkin siihen, että astronautit saatiin pelastettua luovuuttakin käyttäen.

Partiolaiset saattavat puolestaan muistaa tarinan optimistisesta sammakosta, joka pelastui kerma-astiasta, kun jaksoi yrittää sinnikkäästi. Siinä kävi se ihme, että kerma muuttui voiksi ja sammakko
pelastui.

Pastori Säde Siiran pitämä saarna puhutteli minua kiirastorstaina Aleksanterin kirkossa. Vaikka myrskyäisi ympärillä, niin silloinkin voi jossain olla rauhallinen paikka. 

Omassa elämässäni uskon tuoman toivon merkitys korostuu vastoinkäymisten aikana. Silloin jaksaa toivoa päällisin puolin synkältä näyttävässä tilanteessa parannusta ja jaksaa yrittää, vaikka toivo olisi hyvin ohuen langan varassa.

Toivo on kuin valonsäde joka halkoo synkimmänkin pimeyden. Tai kuten Paavali roomalaiskirjeessä ilmaisee:
”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään
koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room 5: 2–5)

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi